Vihdoin on aikaa istua koneen äärelle muutenkin kuin koulutehtävien parissa. Enää kuukausi opiskeluja jäljellä, joten kiirettä on pitänyt. Monta kertaa on blogikin ollut mielessä, mutta kun täytyy kirjoittaa esseitä ja tehdä harjoitustyönä taloussuunnitelmaa niin ymmärrätte varmaan, että blogi ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Muutenkin kun koulutehtävien takia joutuu olemaan koko päivän tietokoneella niin vapaa-ajalla ei enää tee mieli näytön ääreen.
Hiihtolomakin tuli ja meni jo ajat sitten. En tiedä kuinka paljon vielä muualla Suomessa on lunta, mutta ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla on kevät jo ihanan pitkällä. Vihdoin ollaan päästy eroon niistä koko talven kestäneistä pääkallokeleistä kun tiet ovat sulaneet. En muista milloinka viimeksi kevään tuleminen olisi saanut näin pirteälle tuulelle, mutta ehkä tämä aurinko yhdessä opintojen loppumisen ja muuton kanssa kirkastaa mielen? Paljonhan tässä vielä riittää kaikkea tekemistä, mutta välillä on vain hyvä elää hetkessä ja nauttia kauniista ilmasta.
Mutta sitten niihin varsinaisiin kuulumisiin, joista mulla oli alun perin tarkoitus kirjoittaa. Palataan ajassa taakse päin kuukauden verran. Helmikuussa oltiin molempien koirien kanssa mätsärissä Seinäjoella. Silloinkin itseasiassa olisi pitänyt kirjoittaa esseetä, mutta oli pakko päästä kokeilemaan Jämijärven ryhmistä varten, että miten Hippu ja Hertta käyttäytyvät yhdessä muiden koirien keskuudessa. Viimeksi ne ovat olleet yhtä aikaa näyttelyssä silloin kuin Hertta oli junioriluokassa. Pelkäsin pahinta, mutta Hippu ja Hertta yllättivät positiivisesti. Niiden kanssa oli todella helppo olla ja siinä se kaksi koiraa meni missä yksikin. Hippu ei oikeastaan reagoinut muihin koiriin mitenkään ja Hertta alussa ilmoitti kaikille olemassaolostaan, mutta herkkujen avulla sekin pysyi loppu ajan hyvin kontaktissa.Hippu osallistui veteraanikehään, jossa oli joku 15 osallistujaa. Tyypilliseen tapaansa Hippu yritti etsiä katseellaan Anttia väkijoukon seasta, mutta edelliseen kertaan verrattuna liikkeet menivät kuitenkin paremmin. On se jännä, että edes takaisin mentäessä ei ole mitään ongelmaa mutta kehää ympäri mentäessä pitää kanittaa ilman kontaktia kohti kehän keskustaa. Tässä luokassa ei jaettu ollenkaan nauhoja, vaan tuomari sijoitti suoraan neljä parasta. Odotetusti meille ei tullu menestystä kovatasoisessa joukossa, mutta kokemusta taaskin senkin edestä. Hertan vuoro oli melko pian Hipun kehän loppumisen jälkeen. Esiintyminen oli tuttuun herttamaiseen tapaan tasaista ja varmaa. Tällä kertaa saatiin sininen nauha ja nauhakehiä saikin odottaa tunti kaupalla kun pieniä koiria taisi olla yli 40.. Vihdoin kun nauhakehään päästiin, niin siellä ei enää jatkoon päästy vaikka Hertta jaksoi edelleen esiintyä hienosti.
Helmikuun lopulla oli myös Hipun vuoro joutua ensimmäistä kertaa eläessään hammaskivenpoistoon. Hammaskiveä ei ollut vielä mitään järkyttäviä määriä kertynyt, mutta hammashoidossa ennaltaehkäisy onkin tärkeää. Operaatio sujui ongelmitta ja suussa oli kaikki kunnossa.
Hertan laihdutuskuuri on edennyt omalla painollaan. Aikaisemmin blogissa esitellyllä ruokavaliolla ei tullut tulosta, joten ruokinta vaihdettiin muutama viikko sitten kokonaan raakaruokinnalle. Kasvattaja kertoi kokemuksistaan, kuinka pelkällä proteiinilla koirat ovat laihtuneet parhaiten. Koska Hertta oli edelleen pullukka ja näyttely lähestyi vääjäämättä, niin lähdin kokeilemaan tätä. Olen toki miettinyt jo aiemmin raakaruokinnalle siirtymistä, mutta jarruttavana tekijänä on ollut kaikki se lisäravinteiden laskeminen ja erikseen antaminen. Nyt kuitenkin markkinoilta löytyy tällaisia laiskoja koiranomistajia varten myös raakatäysravintoja. Ja tuloksia on tosiaan tullut, vaikkei olla uudenkaan vaa'an kanssa päästy yhteisymmärrykseen Hertan painosta. Vaaka näyttää joka kerralla +-500g heittoja, mutta vyötäröltä on kuukaudessa lähtenyt 4 senttiä ja koira tuntuu käsin tunnustelemalla paljonkin laihemmalta lähtötilanteeseen verrattuna. Kauan kadoksissa ollut vyötärökin on alkanut hahmottumaan! Myös Hippu on vaihdettu raakaruokinnalle, joten voisin vielä erikseen kirjoittaa postauksen kuinka meillä nykyään syödään.
Postaussarja on ollut vähän tauolla, mutta älkää huolestuko. En ole unohtanut sitä ja jatkoa on kyllä edelleen luvassa. Seuraavaan osaan onkin jo kuvat otettuna, mutta tämänkin postauksen alussa mainittujen syiden takia tekstiä en ole vielä kerennyt kirjoittamaan. Hitaasti mutta varmasti se on sieltä kumminkin tulossa!
