© Lotta Honkanen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste trimmaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trimmaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. helmikuuta 2017

Näin trimmaan koirani osa 2: Trimmausvälineet

Näin trimmaan koirani - sarjan ensimmäinen osa trimmaushistoriastani löytyy täältä. Tässä osassa käsittelen leikattavien rotujen ja varsinkin bedlingtoninterrierin trimmaamiseen tarvittavia välineitä.


On monenlaista karstaa, kampaa, saksia, trimmauskoneita - erilaisista koneen teristä puhumattakaan. Aloittelevan trimmaajan voi olla vaikeaa löytää tarpeeseensa oikeat välineet ilman apua. Neuvoja kannattaakin kysyä kasvattajilta, rotuyhdistykseltä tai kanssa harrastelijoilta. Monesti kuitenkin kyse on makuasioista, toinen suosikkimerkki voi olla taas toisen inhokki. Tärkeintä on löytää itselle mieluiset välineet, joilla trimmaus sujuu. Muutamia perusasioita ei kannata kuitenkaan unohtaa.

Säännöllistä trimmausta varten kannattaa hankkia trimmauspöytä. Pieni siistiminen silloin tällöin voidaan tehdä jollain muullakin tukevalla ja liukumattomalla pinnalla olevalla tasolla, mutta säännöllisempään trimmaukseen ja näyttelytrimmauksia varten trimmauspöytää voidaan pitää välttämättömyytenä. Se parantaa trimmaajan työergonomiaa ja helpottaa trimmauksen havainnointia. Kaikki harrastelijakäyttöön tarkoitetut trimmauspöydät ovat useimmiten kokoon taitettavia säilytyksen ja kuljetuksen helpottamiseksi. Niitä on mahdollista saada myös korkeussäädettävinä tai renkailla. Korkeussäädettävä pöytää tarvitaan silloin kun trimmattava koira on iso tai kun trimmauspöydällä on useita eri pituisia käyttäjiä. Renkaat puolestaan helpottavat pöydän kuljettamista koiranäyttelyissä, kokoon taitettua pöytää voidaan vetää tällöin perässä ja sen päällä voidaan kuljettaa samalla esimerkiksi koiran häkkiä. Lisäksi trimmauspöytä voidaan lisävarustella trimmaustangolla, johon koira voidaan kiinnittää trimmauksen ajaksi. Trimmaustangon tarkoituksena ei ole kuitenkaan pakottaa koiraa pitämään päätänsä ylhäällä eikä se saa missään tapauksessa kuristaa koiraa. Huomiothan myös, että rauhallisintakaan koiraa ei saa ikinä jättää trimmauspöydälle vartioimatta, oli koira kiinnitettynä trimmaustankoon tai ei. Riskinä on aina koiran putoaminen pöydältä, eikä koiran kiinnittäminen estä sitä. Se voi pahentaa putoamistilannetta entisestään koiran jäädessä roikkumaan siitä,  jolloin vaarana on koiran niskan vaurioituminen tai tukehtuminen ja kuoleminen.

   
Trimmauspöytäni on PetEasyn vakiokokoinen 76x46 cm ja siihen on erikseen tilattu trimmaustanko. Trimmauspöydän olen tilannut heti kun Hippu tuli meille eli pian sen 9 vuotta sitten, mutta trimmaustanko tuli hankittua vasta vuonna 2013.

Suorat vai kaarevat trimmaussakset vai kenties ohennussakset? Voiko tassusaksilla leikata muutakin kuin vain tassukarvoja? Trimmaussaksia löytyy moneen eri tarpeeseen. Suorat trimmaussakset on  perustyöväline, joka soveltuu useimpiin trimmaustyyleihin. Kaarevien saksien tarkoituksena on puolestaan helpottaa pyöreiden linjojen leikkaamisessa ja niitä käytetään esimerkiksi villakoirien trimmaamisessa. Ohennussakset nimensä mukaisesti ohentavat turkkia ja häivyttävät leikkausrajaa trimmausta viimeisteltäessä. Niitä käytetään muuan muassa eri spanieli- ja noutajarotujen turkin hienosäätöön. Ohennussaksia on sekä yksi- että kaksipuolisella hammastuksella. Yksipuoleisella hammastuksella olevat sakset leikkaavat enemmän kuin mitä kaksipuoleiset. Tämän vuoksi usein kaksipuoleisia ohennussaksia suositellaan aloittelijalle, sillä niillä saa vähemmän lovia aikaiseksi karvaan. Molemmissa yhteisenä on kuitenkin se, että mitä leveämpi väli hampaiden välissä on, sitä enemmän se leikkaa. Tassusaksilla puolestaan voidaan siistiä tassujen lisäksi myös kuonon ja silmien alueen karvoja. Usein tassusaksissa on pyöristetty pää, jolloin saksilla ei pysty vahingossa tökkäämään koiraa kun leikataan karvoja anturoiden välissä.


 Ylhäällä ensimmäiset trimmaussakseni, jotka ovat vuonna 2009 ostetut Eicker Beta 5". Neljä vuotta kituutin näillä onnettoman lyhyillä saksilla kunnes tilasin alapuolella olevat Ehason trimmaussakset 9 cm terällä. Eickereitä käytän edelleen satunnaisten karvatupsujen siistimiseen silloin kuin koirat eivät ole vasta pestyjä. Näitä Ehason saksia voin suositella muillekin, sillä niiden hinta-laatusuhde on hyvä (hinta vain 49€). Lisäksi ne ovat ergonomiseesti muotoillut ja niissä on sormituki, toisin kuin useissa muissa saman hintaluokan saksissa. Plussaa myös kivoista väreistä (punainen ja vihreä).

Bedlingtonien trimmaukseen käytetään suoria saksia. Tämän rodun kohdalla saksien tärkeimpänä kriteerinä voidaan pitää niiden pituutta. Bedlingtonia trimmatessa pyritään mahdollisimman sulaviin linjoihin. Mitä pidemmät sakset ovat, sitä enemmän saadaan yhdellä kerralla leikattua ns. linjaa. Hieman vaikea selittää, mutta otetaan esimerkkinä kärjistetysti lyhyen terän omaavat tassusakset vastaan yli 10cm terällä olevat sakset. Tassusaksilla joutuisi leikkaamaan monta kertaa ennen kuin saavutettaisiin se määrä, mikä pitkillä saksilla voidaan saavuttaa yhdellä leikkauksella. Ja mitä enemmän täytyy saksia, sitä todennäköisemmin leikkaa epätasaisesti. Saksien pituus ei kuitenkaan ole suora tie onneen, sillä itsekin leikkaan edelleen saksilla joissa on "vain" 9 cm terä.

Lyhyt muistilista trimmaussaksien valintaan:
  • Koiran rotu - millaiset sakset  tarvitaan rodunomaisen trimmauksen tekemiseen 
  • Käyttötarkoitus - tulevatko sakset koti- vai näyttelytrimmauksiin
  • Saksien pituus - täytyykö leikata pitkiä linjoja vai riittääkö lyhemmätkin sakset
  • Ergonomisuus - mitä enemmän trimmaa, sitä enemmän arvostaa saksien muotoilua, sormitukea ja -kumeja.
  • Hinta - mitä enemmän panostaa, sitä kestävämmät ja laadukkaammat sakset saa 

  
Trimmauskoneeni on Andis AGC2 SE, jonka ostin vuonna 2013. Tätä ennen käytössäni oli Andis Pro Pet, joka oli aivan toimiva kotitrimmailuun. Teriä trimmauskoneeseen on yhteensä 4 kipaletta. Kuvassa koneessa on kiinni Oster Cryogen-X 15 (1,2mm), jota käytän näyttelytrimmauksessa kaulan, korvien, hännän ja mahan aluksen ajamiseen. Ylärivin Oster Cryogen-X 5 FC (6,3mm) terää käytän puolestaan näyttelytrimmausta tehdessä niskan, lapojen ja eturinnan ajamiseen. Alarivissä oleva Andis CeramicEdge 10 (1,5mm) on 15 terän edeltäjä ja se satunnaisesti käytössä kotitrimmauksissa kuten Oster Cryogen-X 7 (3,2mm) teräkin. 
 
Yleensä leikattavien rotujen trimmaukseen tarvitaan myös trimmauskonetta.  Trimmauskoneen merkin valinta perustuu usein pelkkään makukysymykseen. Itse olen vannoutunut Andiksen suosija, sillä en ole muita koneita edes ikinä päässyt kokeilemaan. Andikset ovat myös hinnaltaan kohtuullisia ja niissä on myös mukavasti värivaihtoehtoja. Suurimmat harmaat hiukset trimmauskoneiden kanssa syntyykin niiden teristä. On keraamista terää, hiiliterästä ja kryogeenisesti pinnoitettua. Eri terämateriaalien välillä en ole kuitenkaan itse huomannut suurtakaan eroa, kaikki terät ovat kestäneet ja kuumuneet aivan samalla tavalla. Kotikäyttöä varten ei välttämättä kuitenkaan tarvitse haalia kaikkia eri pituisia teriä, vaan saatavilla on myös leikkuukampoja, joilla leikkuupituutta pystytään säätelemään lyhyeksi leikkaavien terien kanssa.

Tärkeintä terän valinnassa trimmauskoneeseen sopivuuden lisäksi, on oikea leikkuupituus ja hammastus. Tiheämpi hammastus eli FC (finecut) sopii ainoastaan ohuen ja suoran turkin viimeistelyleikkaukseen, joten sitä ei kannata hankkia esimerkiksi vesikoirien trimmaamiseen. Perussääntönä terien merkinnässä on se, että mitä suurempi numero, sen lyhyemmäksi terä leikkaa. Esimerkiksi terä nro 40 jättää 0,25mm sängen ja nro 4 puolestaan 9,5mm. Netistä löytyy englanniksi erilaisia teränvalintaoppaita ja esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy Andiksen teristä hyvät rotukohtaiset teräsuositukset. Varmimman tiedon sopivista teristä saa kuitenkin oman rodun parissa toimivilta.

 
Tällä hetkellä käytössäni olevat kampa ja kartstat, joiden merkkejä ei ole tiedossa

Myös erilaiset karstat, kammat ja harjat ovat oleellisia turkinhoitovälineitä. Koiralle sopivan harjausvälineen valitseminen riippuu paljolti koiran rodusta ja turkinlaadusta, joten tässäkin kannattaa tutustua oman rodun turkinhoito-oppaisiin. Bedlingtoneilla turkinhoidossa käytetään karstaa turkin selvittämiseen ja kampaa takkujen avaamiseen ja trimmatessa karvan nostamiseen pystyyn. Karstan kuuluu olla mahdollisimman pehmeä, jotta se olisi mukavan tuntuinen koiralle. Karstalla ei ikinä raavita ihoa pitkin, vaan karstan liikkeen olisi hyvä suuntautua ihosta ylöspäin. Turkkia ei myöskään ole tarkoitus repiä vaan karstan liikkeet pidetään lyhyinä. Kampoja löytyy erilaisilla tiheyksillä sekä varrellisena että varrettomina ja jopa antistaattisina. Itse olen tykästynyt käyttämään varretonta kampaa, jossa puolet on tiheämpää ja puolet harvempaa. Tiheämmällä puolella turkin saa nostettua pystyyn ja harvemmat piikit toimivat hyvin mahdollisia takkuja avatessa. Jotkut metallikammat saattavay sähköistää turkkia, jolloin antistaattinen kampa voi olla vaihtoehto. Kammatessa kampa viedään vaakatasossa aivan turkin juureen, koiran ihoa vasten ja nostetaan samassa asennossa pois. Kampaa ei saa nostettaessa kääntää ylöspäin 45 asteen kulmaan, sillä silloin se voi tukistaa ikävästi koiraa. Kampauksen liike lähtee siis kyynärpäästä ranteen pysyessä jäykkänä.

--------------------------------------------------------------------------------

Mitä mieltä olitte tästä postauksesta? 
Mielellään kuulisin myös millaisia trimmaus- ja turkinhoitovälineitä teillä on käytössä, joten laittakaahan kommenttia alle :)

Seuraavassa osassa onkin luvassa toimintaa, sillä vuorossa on koiran pesu ja kuivaus

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Näin trimmaan koirani osa 1: Trimmaushistoriani

Sain postaustoiveen trimmauksesta, joten päätin tehdä aiheesta ihan oman postaussarjan. Tämä ensimmäinen osa käsittelee historiaani trimmaajana.

Olen trimmannut bedlingtoneja pian 9 vuoden ajan. Aivan aluksi kun Hippu tuli meille, kävi kasvattaja sitä trimmaamassa ja tekemässä näyttelytrimmaukset. Pikku hiljaa kuitenkin aloin itsekin harjoittelemaan trimmaamista kasvattajan opastuksella. Oppiakseni mahdollisimman paljon, kävin jonkin verran myös kasvattajalla trimmaamassa hänen koiriaan. Kiitos siis hänelle mahdollisuudesta opetella trimmausta eri koirilla! Uskaltaisin sanoa, että jokainen osaa trimmatessa tuoda oman koiransa parhaat puolet esille, mutta asia vaikeutuu kummasti kun täysin vieras koira täytyisi trimmata. Itsekin olen nyt viime vuosina tottunut tekemään näyttelytrimmauksia ainoastaan Hertalle, joten hetken saa taas hakea Hipun kohdalla sitä parhainta mahdollisinta trimmausta sille.

Suurimmat ahaa-elämykseni trimmauksen osalta sain kuitenkin vasta 4 vuotta sitten järjestetyllä trimmauskurssilla, jonka piti eräs bedlingtonkasvattaja. Kyseisellä kurssilla opin aivan uuden tavan trimmata etuosan ja siitä lähtien se onkin kuulunut myös omiin tapoihini. Silloin ehkä syttyi myös kunnon kipinä trimmaamiseen ja tulin entistä kunnianhimoisemmaksi jos niin voisi sanoa. Perfektionistimaisia luonteenpiirteitä omaavana mikään ei ole terapeuttisempaa kuin viimeistellä trimmausta parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi. Haluan kuitenkin korostaa, että oma kunnianhimo ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle. Trimmauspöydällä seisominen tuntitolkulla on myös koiralle rankkaa, joten trimmaus ei saa kestää kohtuuttoman kauaa. Tarpeen vaatiessa voidaan pitää myös taukoja, jolloin sekä koira että trimmaaja saavat levähtää. Hyvän jäljen saaminen ei aina automaattisesti tarkoita järjettömiä trimmausaikoja, sillä kokemus lisää nopeutta ilman että trimmauksen jälki kärsii.

Nykyään käytän paljon aikaa muiden bedlingtonien näyttelykuvia katsellen ja pyrin sitä kautta kehittämään omaa osaamistani.  Yritän tunnistaa kuvista kuinka trimmaus korostaa kysyisen koiran hyviä puolia. Mietin kuinka trimmaus on toteutettu ja voisiko sama trimmaustyyli myös toimia omien koirieni kanssa. Ei niin onnistuneiden trimmauksien kohdalla puolestaan pohdin miten trimmaus on epäedullinen koiralle ja kuinka itse olisin trimmannut koiran. Tarkoituksenani ei siis todellakaan ole arvostella negatiivisesti epäedullisia trimmauksia vaan oppia niistä. Kaikki ovat aloittaneet jostakin (kuten alla olevista kuvista näkee) ja usein ei niin kauniin trimmauksen takana onkin koiran niukka turkki. Jos turkkia ei vain ole niin siitä on hyvin vaikea taikoa mitään eleganttia. Bedlingtoneilla varsinkin jalkakarvat ja korvatupsut ovat hitaita kasvamaan - ja samalla ne ovat usein myös eniten kuluvia karvoja.

Loppuun vielä arkistojen kätköistä kaivettuja trimmauskuvia vuosien varsilta. Voin vaan ihmetellä näin jälkikäteen, että miten tuolloin on voinut tosissaan luulla olevansa hyväkin trimmaaja. Voi häpeä sentään! 😂


Vuosi 2011 - Tämän kuvan kohdalla on kaikista suurin häpeä 😆 Trimmausta takana noin 3 vuotta. Koko trimmaus on hyvin epäsiistin näköinen. Koko runko on epätaisesti trimmattu, pään muoto on ruma, korvanlehti on epätasainen ja liian pitkäksi jätetty (mikäköhän terä mulla on oikein ollu käytössä..), etujalka kapenee alaspäin ja takajaloissa karvaa ei ole nimeksikään. Kaikista hauskinta on se, että tällä trimmauksella irtosi kuitenkin varaserti ihan suomalaisesta tuomarilta! 😂

 

Vuosi 2012 - Tässähän on ollut jo vähän yritystä. Korvanlehti on saatu lyhyeksi ja pään muoto on parempi, ylälinjaan on kuitenkin jätetty liikaa karvaa ja mahanalus olisi pitänyt ajaa pidemmälle kaljuksi. Jalat ovat ihan ok, vaikkakin karvaa niissä on niukasti. Trimmausjälki kokonaisuudessaankin näyttää melko tasaiselta. Kokonaisvaikutukseltaan trimmaus kuitenkin saa koiran näyttämään rungoltaan pyöreältä, vaikka sen pitäisi olla litteä.


Vuosi 2012 edelleen - Nähtävästi vuoden teemana on ollut liikaa karvaa rungossa. Muuten tämä trimmaus on yllättävän hyvä, mutta ensimmäisenä silmiin pomppaa liika karva eturinnassa - aivan järkyttävän näköinen. Myös ylälinjaan on jäänyt hieman liikaa karvaa. Päässä puolestaan voisi olla enemmän karvaa, varsinkin päälaella.

 

Vuosi 2013 - Aikaisemmin mainitun trimmauskurssin jälkeen otettu kuva ja sen kyllä huomaa edellisiin kuviin verratessa. Verratkaa vaikka tämän ja edellisen kuvan eturintaa! Tämä malli korostaa etukulmauksia paljon paremmin eikä anna vääristynyttä kuvaa eturinnasta. Päässä on edelleen hieman niukasti karvaa, mutta trimmausjälki on erittäin tasaista ja trimmaus on kokonaisuudessaan onnistunut.


Vuosi 2016 - Tässä viimeisin trimmaukseni. Kehitys on ollut suurta kaikkien vuosien ajan, mutta se tulee edelleen jatkumaan. Edelliseen kuvaan verrattuna tassujen trimmaustapa on muuttunut, mutta muuten tyyli on pysynyt samanlaisena. 

---------------------------------------------------------------------------

 Mitä mieltä olitte tästä postauksesta? 
Kommentteja ja kysymyksiä otetaan vastaan mielellään

Seuraava osa käsitteleekin sitten trimmatessa käyttämiäni välineita, joten pysykää kuulolla!

(linkki seuraavaan osaan lisätty 17.2.2017)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kuulumiset kiireiseltä viikolta



Viimeinen viikko onkin ollut kiireistä aikaa Sarka messujen vuoksi, jossa olin tekemässä opinnäytetyötäni. Päivät meni messuja valmistellessa, messuilla ollessa sekä messujen jälkimainingeissa. Samaan aikaan myös koirille tuli pientä taukoa lenkkeilystä, sillä tiet olivat niin liukkaita ettei nelijalkaisetkaan meinannut pystyssä pysyä. 

Kaikesta kiireestä huolimatta yhtenä päivänä aikaa riitti myös Hertan trimmaamiselle. Ilmoitin Hepun tosiaan Tuusniemellä 27.2 olevaan ryhmänäyttelyyn, joten sitä silmällä pitäen tein alustavan näyttelytrimmauksen sille. Samalla pääsin myös testaamaan uutta, lyhyemäksi leikkaavaa trimmauskoneen terää, jonka ostin jokunen aika sitten. Ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen sen tekemään leikkuujälkeen, trimmaus näyttää nyt paljon huollitellummalta. Olisi pitäny ostaa kyseinen terä jo aikoja sitten..!


Kaiken sen karvan alta kuoriutui oikein sievä ja kauniin tummassa turkissa oleva Hertta

Nyt tässä sitten jännitellään tuota kuun lopussa olevaa näyttelyä ja toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että vihdoin tällä kertaa me pärjättäisiin. Odotukset on ainakin korkealla, mutta nöyrin ja avoimin mielin sitä mennään, ettei sitä sitten liikaa petytä kun se tuttu EH tai H sieltä napsahtaa. Kuitenkin Hertan laihdutuskuuri on sujunut suunnitellusti ja melkein puoli kiloa ollaan saatu karistettua pois kilon ylipainosta! Vielä viimeinen rutistus ennen näyttelyä ja toivominen ettei liukkaiden teiden pakottama tauko lenkeistä kostautunut liikaa..