Näin trimmaan koirani - sarjan ensimmäinen osa trimmaushistoriastani löytyy täältä. Tässä osassa käsittelen leikattavien rotujen ja varsinkin bedlingtoninterrierin trimmaamiseen tarvittavia välineitä.
On monenlaista karstaa, kampaa, saksia, trimmauskoneita - erilaisista koneen teristä puhumattakaan. Aloittelevan trimmaajan voi olla vaikeaa löytää tarpeeseensa oikeat välineet ilman apua. Neuvoja kannattaakin kysyä kasvattajilta, rotuyhdistykseltä tai kanssa harrastelijoilta. Monesti kuitenkin kyse on makuasioista, toinen suosikkimerkki voi olla taas toisen inhokki. Tärkeintä on löytää itselle mieluiset välineet, joilla trimmaus sujuu. Muutamia perusasioita ei kannata kuitenkaan unohtaa.
Säännöllistä trimmausta varten kannattaa hankkia trimmauspöytä. Pieni siistiminen silloin tällöin voidaan tehdä jollain muullakin tukevalla ja liukumattomalla pinnalla olevalla tasolla, mutta säännöllisempään trimmaukseen ja näyttelytrimmauksia varten trimmauspöytää voidaan pitää välttämättömyytenä. Se parantaa trimmaajan työergonomiaa ja helpottaa trimmauksen havainnointia. Kaikki harrastelijakäyttöön tarkoitetut trimmauspöydät ovat useimmiten kokoon taitettavia säilytyksen ja kuljetuksen helpottamiseksi. Niitä on mahdollista saada myös korkeussäädettävinä tai renkailla. Korkeussäädettävä pöytää tarvitaan silloin kun trimmattava koira on iso tai kun trimmauspöydällä on useita eri pituisia käyttäjiä. Renkaat puolestaan helpottavat pöydän kuljettamista koiranäyttelyissä, kokoon taitettua pöytää voidaan vetää tällöin perässä ja sen päällä voidaan kuljettaa samalla esimerkiksi koiran häkkiä. Lisäksi trimmauspöytä voidaan lisävarustella trimmaustangolla, johon koira voidaan kiinnittää trimmauksen ajaksi. Trimmaustangon tarkoituksena ei ole kuitenkaan pakottaa koiraa pitämään päätänsä ylhäällä eikä se saa missään tapauksessa kuristaa koiraa. Huomiothan myös, että rauhallisintakaan koiraa ei saa ikinä jättää trimmauspöydälle vartioimatta, oli koira kiinnitettynä trimmaustankoon tai ei. Riskinä on aina koiran putoaminen pöydältä, eikä koiran kiinnittäminen estä sitä. Se voi pahentaa putoamistilannetta entisestään koiran jäädessä roikkumaan siitä, jolloin vaarana on koiran niskan vaurioituminen tai tukehtuminen ja kuoleminen.
Trimmauspöytäni on PetEasyn vakiokokoinen 76x46 cm ja siihen on erikseen tilattu trimmaustanko. Trimmauspöydän olen tilannut heti kun Hippu tuli meille eli pian sen 9 vuotta sitten, mutta trimmaustanko tuli hankittua vasta vuonna 2013.
Suorat vai kaarevat trimmaussakset vai kenties ohennussakset? Voiko tassusaksilla leikata muutakin kuin vain tassukarvoja? Trimmaussaksia löytyy moneen eri tarpeeseen. Suorat trimmaussakset on perustyöväline, joka soveltuu useimpiin trimmaustyyleihin. Kaarevien saksien tarkoituksena on puolestaan helpottaa pyöreiden linjojen leikkaamisessa ja niitä käytetään esimerkiksi villakoirien trimmaamisessa. Ohennussakset nimensä mukaisesti ohentavat turkkia ja häivyttävät leikkausrajaa trimmausta viimeisteltäessä. Niitä käytetään muuan muassa eri spanieli- ja noutajarotujen turkin hienosäätöön. Ohennussaksia on sekä yksi- että kaksipuolisella hammastuksella. Yksipuoleisella hammastuksella olevat sakset leikkaavat enemmän kuin mitä kaksipuoleiset. Tämän vuoksi usein kaksipuoleisia ohennussaksia suositellaan aloittelijalle, sillä niillä saa vähemmän lovia aikaiseksi karvaan. Molemmissa yhteisenä on kuitenkin se, että mitä leveämpi väli hampaiden välissä on, sitä enemmän se leikkaa. Tassusaksilla puolestaan voidaan siistiä tassujen lisäksi myös kuonon ja silmien alueen karvoja. Usein tassusaksissa on pyöristetty pää, jolloin saksilla ei pysty vahingossa tökkäämään koiraa kun leikataan karvoja anturoiden välissä.
Ylhäällä ensimmäiset trimmaussakseni, jotka ovat vuonna 2009 ostetut Eicker Beta 5". Neljä vuotta kituutin näillä onnettoman lyhyillä saksilla kunnes tilasin alapuolella olevat Ehason trimmaussakset 9 cm terällä. Eickereitä käytän edelleen satunnaisten karvatupsujen siistimiseen silloin kuin koirat eivät ole vasta pestyjä. Näitä Ehason saksia voin suositella muillekin, sillä niiden hinta-laatusuhde on hyvä (hinta vain 49€). Lisäksi ne ovat ergonomiseesti muotoillut ja niissä on sormituki, toisin kuin useissa muissa saman hintaluokan saksissa. Plussaa myös kivoista väreistä (punainen ja vihreä).
Bedlingtonien trimmaukseen käytetään suoria saksia. Tämän rodun kohdalla saksien tärkeimpänä kriteerinä voidaan pitää niiden pituutta. Bedlingtonia trimmatessa pyritään mahdollisimman sulaviin linjoihin. Mitä pidemmät sakset ovat, sitä enemmän saadaan yhdellä kerralla leikattua ns. linjaa. Hieman vaikea selittää, mutta otetaan esimerkkinä kärjistetysti lyhyen terän omaavat tassusakset vastaan yli 10cm terällä olevat sakset. Tassusaksilla joutuisi leikkaamaan monta kertaa ennen kuin saavutettaisiin se määrä, mikä pitkillä saksilla voidaan saavuttaa yhdellä leikkauksella. Ja mitä enemmän täytyy saksia, sitä todennäköisemmin leikkaa epätasaisesti. Saksien pituus ei kuitenkaan ole suora tie onneen, sillä itsekin leikkaan edelleen saksilla joissa on "vain" 9 cm terä.
Lyhyt muistilista trimmaussaksien valintaan:
- Koiran rotu - millaiset sakset tarvitaan rodunomaisen trimmauksen tekemiseen
- Käyttötarkoitus - tulevatko sakset koti- vai näyttelytrimmauksiin
- Saksien pituus - täytyykö leikata pitkiä linjoja vai riittääkö lyhemmätkin sakset
- Ergonomisuus - mitä enemmän trimmaa, sitä enemmän arvostaa saksien muotoilua, sormitukea ja -kumeja.
- Hinta - mitä enemmän panostaa, sitä kestävämmät ja laadukkaammat sakset saa
Trimmauskoneeni on Andis AGC2 SE, jonka ostin vuonna 2013. Tätä ennen käytössäni oli Andis Pro Pet, joka oli aivan toimiva kotitrimmailuun. Teriä trimmauskoneeseen on yhteensä 4 kipaletta. Kuvassa koneessa on kiinni Oster Cryogen-X 15 (1,2mm), jota käytän näyttelytrimmauksessa kaulan, korvien, hännän ja mahan aluksen ajamiseen. Ylärivin Oster Cryogen-X 5 FC (6,3mm) terää käytän puolestaan näyttelytrimmausta tehdessä niskan, lapojen ja eturinnan ajamiseen. Alarivissä oleva Andis CeramicEdge 10 (1,5mm) on 15 terän edeltäjä ja se satunnaisesti käytössä kotitrimmauksissa kuten Oster Cryogen-X 7 (3,2mm) teräkin.
Yleensä leikattavien rotujen trimmaukseen tarvitaan myös trimmauskonetta. Trimmauskoneen merkin valinta perustuu usein pelkkään makukysymykseen. Itse olen vannoutunut Andiksen suosija, sillä en ole muita koneita edes ikinä päässyt kokeilemaan. Andikset ovat myös hinnaltaan kohtuullisia ja niissä on myös mukavasti värivaihtoehtoja. Suurimmat harmaat hiukset trimmauskoneiden kanssa syntyykin niiden teristä. On keraamista terää, hiiliterästä ja kryogeenisesti pinnoitettua. Eri terämateriaalien välillä en ole kuitenkaan itse huomannut suurtakaan eroa, kaikki terät ovat kestäneet ja kuumuneet aivan samalla tavalla. Kotikäyttöä varten ei välttämättä kuitenkaan tarvitse haalia kaikkia eri pituisia teriä, vaan saatavilla on myös leikkuukampoja, joilla leikkuupituutta pystytään säätelemään lyhyeksi leikkaavien terien kanssa.
Tärkeintä terän valinnassa trimmauskoneeseen sopivuuden lisäksi, on oikea leikkuupituus ja hammastus. Tiheämpi hammastus eli FC (finecut) sopii ainoastaan ohuen ja suoran turkin viimeistelyleikkaukseen, joten sitä ei kannata hankkia esimerkiksi vesikoirien trimmaamiseen. Perussääntönä terien merkinnässä on se, että mitä suurempi numero, sen lyhyemmäksi terä leikkaa. Esimerkiksi terä nro 40 jättää 0,25mm sängen ja nro 4 puolestaan 9,5mm. Netistä löytyy englanniksi erilaisia teränvalintaoppaita ja esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy Andiksen teristä hyvät rotukohtaiset teräsuositukset. Varmimman tiedon sopivista teristä saa kuitenkin oman rodun parissa toimivilta.
Tärkeintä terän valinnassa trimmauskoneeseen sopivuuden lisäksi, on oikea leikkuupituus ja hammastus. Tiheämpi hammastus eli FC (finecut) sopii ainoastaan ohuen ja suoran turkin viimeistelyleikkaukseen, joten sitä ei kannata hankkia esimerkiksi vesikoirien trimmaamiseen. Perussääntönä terien merkinnässä on se, että mitä suurempi numero, sen lyhyemmäksi terä leikkaa. Esimerkiksi terä nro 40 jättää 0,25mm sängen ja nro 4 puolestaan 9,5mm. Netistä löytyy englanniksi erilaisia teränvalintaoppaita ja esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy Andiksen teristä hyvät rotukohtaiset teräsuositukset. Varmimman tiedon sopivista teristä saa kuitenkin oman rodun parissa toimivilta.
Tällä hetkellä käytössäni olevat kampa ja kartstat, joiden merkkejä ei ole tiedossa
Myös erilaiset karstat, kammat ja harjat ovat oleellisia turkinhoitovälineitä. Koiralle sopivan harjausvälineen valitseminen riippuu paljolti koiran rodusta ja turkinlaadusta, joten tässäkin kannattaa tutustua oman rodun turkinhoito-oppaisiin. Bedlingtoneilla turkinhoidossa käytetään karstaa turkin selvittämiseen ja kampaa takkujen avaamiseen ja trimmatessa karvan nostamiseen pystyyn. Karstan kuuluu olla mahdollisimman pehmeä, jotta se olisi mukavan tuntuinen koiralle. Karstalla ei ikinä raavita ihoa pitkin, vaan karstan liikkeen olisi hyvä suuntautua ihosta ylöspäin. Turkkia ei myöskään ole tarkoitus repiä vaan karstan liikkeet pidetään lyhyinä. Kampoja löytyy erilaisilla tiheyksillä sekä varrellisena että varrettomina ja jopa antistaattisina. Itse olen tykästynyt käyttämään varretonta kampaa, jossa puolet on tiheämpää ja puolet harvempaa. Tiheämmällä puolella turkin saa nostettua pystyyn ja harvemmat piikit toimivat hyvin mahdollisia takkuja avatessa. Jotkut metallikammat saattavay sähköistää turkkia, jolloin antistaattinen kampa voi olla vaihtoehto. Kammatessa kampa viedään vaakatasossa aivan turkin juureen, koiran ihoa vasten ja nostetaan samassa asennossa pois. Kampaa ei saa nostettaessa kääntää ylöspäin 45 asteen kulmaan, sillä silloin se voi tukistaa ikävästi koiraa. Kampauksen liike lähtee siis kyynärpäästä ranteen pysyessä jäykkänä.
--------------------------------------------------------------------------------
Mitä mieltä olitte tästä postauksesta?
Mielellään kuulisin myös millaisia trimmaus- ja turkinhoitovälineitä teillä on käytössä, joten laittakaahan kommenttia alle :)
Seuraavassa osassa onkin luvassa toimintaa, sillä vuorossa on koiran pesu ja kuivaus
