© Lotta Honkanen

torstai 24. marraskuuta 2016

Match show ja Seinäjoki KV


Lokakuun alussa käytiin Hertan kanssa Seinäjoella Hau-Hau Champion Areenalla järjestetyssä mätsärissä harjoittelemassa halliolosuhteita. Halli oli ihanan avara ja valoisa, eikä Hertta ollut moksiskaan. Tuomarikin oli aivan mahtava, en muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä hyväntuulinen ja lämminhenkinen tuomari kuin tuolloin. Hertta esiintyi reippaasti ja saatiin punainen nauha kovatasoisesta parista huolimatta. Suuressa nauhakehässä Herttan tassuja alkoikin jo väsymys painamaan kun tuomari teki perusteellista työtä. Jännitys tiivistyi kun koirakoita pudottiin vähän kerrallaan. Juoksutettiin, seisotettiin ja taas pudotettiin. Pysyimme mukana ja pian koirakoita olikin enää neljä jäljellä. Lopulta meidän sijoitus olikin kolmas!  Oli se sitten tilannetajua tai omistajan mielentilaan reagoimista, niin kyllä ne koiratkin aina ymmärtää millon ollaan oltu hyviä. Hertta innoissaan laukkasi palkintojensa luo ja kantoi niiden joukosta löytyneen luutikun polleana ulos kehästä. Pokaalin, ruusukkeen ja luutikun lisäksi saimme 1,5kg Hau Haun pienen koiran kana-riisi napuroita ja saman firman lelun. Seuraavan kerran kun mennään joulukuun alussa mätsäriin niin onkin Hipun vuoro päästä kehään kahden vuoden tauon jälkeen!

Meidän mittakaavassa kulunut vuosi onkin ollut aika aktiivinen näyttelyrintamalla. Alunperin Limingan ryhmiksissä piti olla vuoden viimeiset kehäkäynnit, mutta innostuinkin vielä ilmoittamaan Hertan Seinäjoen kansainväliseen näyttelyyn. Turhan usein ei oo tullut eksyttyä kansainvälisiin kekkereihin, sillä Seinäjoen näyttely oli vasta toinen kansainvälinen meidän käymistä 28 näyttelystä... Hertta ei myöskään ole ennen ollut tuon mittakaavan hallinäyttelyssäkään.


Hertta kilpaili ainoana narttuna avoimessa luokassa ja puolalaistuomari Dorota Witkowska oli erittäin nopea. Arvostelutahti oli 14 koiraa 40 minuutissa, joten meinasi tulla kiire kun oma kehä alkoikin 20 minuuttia aikaisemmin kuin olin arvioinut. Onneksi kuitenkin kerkesin hyvin harjaamaan Hertan karvat ojennukseen ennen kehää, mutta ylimääräistä aikaa ei kyllä yhtään jäänyt. Tuloksena erittäin hyvä ja lievä harmitus, kun erinomaisella plus sa:lla olisi saanut varasertin ja -cacibin. Arvostelun sisältö ei kuitenkaan eronnut mitenkään ainakaan pu3 uroksen arvostelusta. No mutta tällaisiahan nämä näyttelyt ovat. Ja oli muuten meidän nopein näyttelyvisiitti ikinä kun tunnin kuluttua näyttelypaikalle saapumisesta olimme jo takaisin autolla :D

Seinäjoki KV 22.10.2016 AVO-EH AVK-1 tuomari Dorota Witkowska:  
Hyvä koko. Tyypillinen pää. Riittävän pitkä kaula. Oikea ylälinja. Riittävä rintakehä. Oikeanlainen liike & turkki.

 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tassua toisen eteen

 
 1 / Ilosena lenkille lähdössä, Hippukin olisi ollut lähdössä mukaan.
2/ Erään lenkin yhteenveto. Nopein aika lenkillä on ollut 18:25min

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt täällä melko vauhdikkaasti sillä löysin uuden harrastuksen itselleni, nimittäin canicrossin! En ikinä uskonut innostuvani tällä tapaa juoksemisesta, sillä aikaisemmin innostus on laantunut jo ensimmäisen juoksulenkin aikana ja homma on jäänyt siihen. Nyt kuitenkin olen viimeisen kolmen viikon ajan käynyt joka toinen päivä juoksemassa 2,5 kilometrin lenkin.

Kaikki lähti siitä kun jostain syystä keksin lenkille lähtiessä kaivaa 6 vuotta kaapin perällä viettäneen vetovyön ja vetonarun esille, jotka tuli hankittua hetken huumassa erään koiraleirin jälkeen. No ei muuta kuin Hertta narun päähän ja menoksi. Sanomattakin on varmaan selvää, että eihän siitä touhusta tullut oikein mitään. Hertta pääosin vaan ravasi naru löysällä ja itse yritin epätoivoisesti jaksaa hölkätä perässä edes sen kilometrin verran. Parin tällaisen yrityksen jälkeen vapautin Hertan väliaikaisesti vetokoiran hommasta ja päätin hoitaa ensin oman kuntoni kuntoon.

On kyllä mahtavaa huomata miten nopeasti sitä kehitystä oikeasti tapahtuu. Juoksen aina samaa reittiä, jotta pystyn matkan varrella vertailemaan aikaa ja tuntemuksia aikaisempiin lenkkeihin. Yhtäkkiä sitä huomaakin, että hei oon jo täällä asti eikä vieläkään tunnu pahalta! Pystyn nykyään jo nauttimaan juoksemisesta ja juoksulenkeistä onkin muodostunut mulle mahdollisuus arjesta irtautumiseen ja omaan rauhaan. Eikä sitä fiilistä lenkin jälkeen voi sanoin kuvailla kun on jaksanut pinnistää taas vähän lujempaa ja onnistunut parantamaan aikaa.

Ja musiikin lisäksi mun treenimotivaatiota nostattaa tietysti hyvät varusteet. Oon jo kauan aikaa tykännyt urheiluvaatteista ja nyt onkin hyvä tekosyy hamstrata niitä lisää. Tällä hetkellä oon aivan rakastunut mun talvijuoksutrikoisiin ja uuteen kokonaan heijastavasta kankaasta olevaan juoksutakkiin. Juoksukin kulkee aivan eri tavalla kun päällä olevat vaatteet tuntuvat ja näyttävät hyvältä.

Voisinkin tehdä ihan erillisen postauksen siitä millaisissa varusteissa canicrossataan, jos teitä kiinnostaa?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

RIP Rolle

 ✝ RIP Rolls-Royce "Rolle" ✝
9/2014-2/11/2016

Ensimmäinen akaattikotiloni Rolle siirtyi keskiviikkona paremmille salaattimaille. Löysin pojan syvälle kuoreensa vetäytyneenä ja haju kertoi ettei hunajakylpykään enää saisi toista heräämään.

Kevyitä turpeita ja hyviä salaattihetkiä sinne jonnekin Rolle