Viime sunnuntaina oli Jämijärven ryhmänäyttely, jota olin odottanut viimeiset pari kuukautta. Odotukset oli korkealla, sillä tähän mennessä Juha Putkonen oli antanut kaikille 20 arvostelemalleen bedlingtonille ERI + SA. Nyt voitte varmaan arvata kuinka meille kävi? Vitsailu siitä, että tietenkin ollaan ne ekat jotka saa tuomarilta H:n, kävikin toteen. Jämijärvestä muodostui kertaheitolla meille epäonnen paikka. Nimittäin Hertta on viimeksi saanut laatuarvosanan hyvä kolme vuotta sitten - mistäs muualtakaan kuin Jämijärveltä. Lisäksi kun kyseinen näyttelypaikka on maailman ahtain paikka maailmassa, niin meitä ei enää saa mistään hinnasta menemään sinne.
Valitettavasti muita kuvia näyttelystä ei ole kuin trimmauksen jälkeen otettuja kännykkäkuvia
Näyttelyyn oli ilmoitettu kolme bedlingtonia: Hippu ja Hertta sekä saman kasvattajan uros, joka tulikin meidän kyydillä ja jonka myös esitin siellä. Menestystä pidettiin siten varmana ennen näyttelyä, mutta taas tuli opittua ettei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Noh onneksi kuitenkin uros sai sertin ollen samalla rotunsa paras, joten pääsin edes lainakoiran hihnan päässä hakemaan palkinnot.
Kolmen koiran kanssa oli aluksi omat haasteensa näyttelypaikalla, mutta loppujen lopuksi siitäkin selvittiin kunnialla. Hertta keskittyi enimmäkseen vain komentamaan meidän seurueen urosta, joka yritti tehdä liian innokkaasti lähempää tuttavuutta. Suurin työ meillä olikin päästä kolmen koiran ja yhden häkin kanssa sen ihmismassan läpi ainoalle vapaalle paikalle, johon juuri ja juuri mahtui häkin pystyttämään. Voin melkein vannoa, että kukaan kuka ei ole ollut Jämijärvellä ryhmänäyttelyssä, ei voi ymmärtää kuinka ahdasta koiranäyttelyssä voi pahimmillaan olla. Siitäkin huolimatta joku oli raahannut nuoren tanskandogin turistikoiraksi sinne, kävi kyllä sitä koiraa sääliksi. Luonnollisesti siinä tungoksessa ei voinut haaveillakaan häkin saamisesta oman kehän reunalle. Onneksi meidän kehän alkaessa oli tungos hieman hellittänyt ja siirtyminen häkiltä kehälle oli vähän helpompaa.
Olen kyllä tyytyväinen Hertan ja Hipun esiintymiseen. Varsinkin Hippu yllätti positiivisesti, sillä se ei missään vaiheessa etsinyt katseellaan Anttia tai yrittänyt liikkeessä vetää kehän keskelle päin. Tuomarilla pääpaino selvästikin oli tällä kertaa päässä, purennassa ja etujalkojen asennossa. Yksityiskohdat tuntuivat olevan kokonaisuutta tärkeämpiä. Olikin hieman huvittavaa kun Hipun kohdalla tuomari kysyi onko tämä tuon edellisen äiti kun sama juttu tuon alakulmahampaan kanssa. Alla molempien arvostelut.
Hertta AVO-H: Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kallo. Korostunut otsapenger. Kevyt kuono. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Kapea alaleuka. Vasen alakulmahammas koskettaa ientä. Hyvä rintakehä. Hyvä karvanlaatu. Riittävästi tukikarvoja. Korkea hännän asento liikkeessä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Takaliike jää rungon alle. Eturaajojen asento tulisi olla rodunomaisempi.
Hippu VET-H: Koon ylärajoilla. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Pyöristynyt otsa. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hieman korostuneet posket. Hyvä purenta. Vasen alakulmahammas painuu ientä vasten. Hyvä rintakehän syvyys. Hyvä karvanlaatu. Niukat tukikarvat. Hyvä häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Eturaajojen asento tulisi olla rodunomaisempi. Iän mukaiset liikkeet.
Kyllähän nuo arvostelut ovat joltain osalta koirien näköisiä. Tuolla Hipun arvostelulla olisi mielestäni voinut tulla ihan yhtä hyvin erittäin hyväkin. En tiedä millaisia tuloksia tuomari mitatessaan sai, sillä Hertta on kyllä koon alarajoilla ja Hippu on aika optimaalisen kokoinen nartuksi. Lisäksi Hippu on saanut nuorempana jalostustarkastuksessa arvostelun erinomaisista eturaajoista ja rodunomaisesta v-etuosasta, joka säilyy myös liikkeessä. Ehkäpä se on nyt sitten iän myötä hävinnyt johonkin ;D Erittäin tyytyväinen olen kyllä siitä, ettei Hertan painosta mainittu mitään ja Hippuakin pidettiin näyttelykuntoisena.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti