Yhteenvetoa ja tavoitteita

 

Vuosi alkaa olla pikku hiljaa paketissa ja on aika vetää yhteenveto kuluneesta vuodesta sekä asettaa tavoitteet ensi vuodelle. Ensimmäistä kertaa ikinä ilmoitan meidän tavoitteet julkisesti, joten toivattavasti tämä motivoi entistä enemmän niiden saavuttamisessa!

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa totesin, niin kuluneen vuoden aikana ollaan käyty aktiivisesti näyttelyissä ja mätsäreissä. Hertan kanssa kerettiin käydä kehässä yhteensä 12 kertaa, joista puolet oli mätsäreitä ja puolet virallisia näyttelyitä. Molemmissa menestyttiin varsin mukavasti. Mätsäreissä esiinnyttiin neljästi punaisen nauhan arvoisesti ja kahdesti sinisen nauhan. Sijoituksille asti pääsimme puolestaan kolmessa mätsärissä, parhaan sijoituksen ollessa BIS4. Virallisissa näyttelyissä meni paremmin kuin uskalsin edes kuvitella. Laatuarvosanat vaihtelivat tasaisesti erittäin hyvästä erinomaiseen ja sertifikaatin arvoiseen. Unohtumattomimpana tapahtumana tietenkin Hertan ensimmäinen serti Tuusniemeltä. Myös Limingan varaserti lämmitti mieltä, sillä erinomaisen ja sa:n saaminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys meille.

Hipun kanssa kävimme ainoastaan yhdessä mätsärissä, missä hienosti tuloksena SIN3. Kahden vuoden totaalisen esiintymistauon jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tästä.

Match showt Hertan kanssa:

26.3 Jyväskylä - PUN ei sijoitusta

27.3 Saarijärvi - SIN1 BIS4

20.4 Jyväskylä - PUN4

27.7 Seinäjoki - SIN ei sijoitusta

13.8 Jalasjärvi - PUN ei sijoitusta

8.10 Seinäjoki - PUN4

Match showt Hipun kanssa:

3.12 Jyväskylä - SIN3

Näyttelyt Hertan kanssa:

27.2 Tuusniemi RN - AVO-ERI AVK1 SA PN2 SERT

15.5 Nurmo RN - AVO-ERI AVK1

29.5 Keuruu RN - AVO-EH AVK1

17.9 Liminka RN - AVO-EH AVK2

18.9 Liminka RN - AVO-ERI AVK2 SA PN2 VASERT

22.10 Seinäjoki KV - AVO-EH AVK1

  

Ja sitten niihin tavoitteisiin. Molempien koirien kanssa on tarkoitus kiertää aktiivisesti näyttelyitä ja alustavaa näyttelykalenteria onkin jo tehty. Hertta olisi tarkoitus saada muotovalioksi, mutta ennen kuin kehiin menoa voidaan edes harkita niin se täytyisi saada taas laihtumaan. Pari kuukautta sitten se oli ihan ok kuntoluokassa, mutta heti kun vuoden viimeiset näyttelyt oli käytynä nii tapahtui repsahdus... Onneksi ensimmäiset näyttelyt on vasta huhtikuussa, niin tässä pitäisi olla ihan hyvin aikaa toteuttaa laihdutuskuuri. Hipun viime näyttelyistä on puolestaan jo niin kauan aikaa, etten osaa yhtään arvella millaisia arvosteluja sieltä tulee. Tavoitteena (toiveena) olisi kuitenkin saada Hipusta edes kerran rop- tai vsp-veteraani. Hipun kanssa ei sitten muita tavoitteita olekkaan, mutta Hertan kanssa haaveilen canicrossin harrastesarjaan osallistumisesta. Pelkään suuresti, että tämä tavoite jääkin vaan haaveeksi, sillä en tiedä onnistunko tai kerkeänkö opettaa Hertalle vetämisen ennen syksyn kisoja. Ehkä parempi tavoite olisi edes yrittää opettaa sitä vetämistä? Itselleni olen puolestaan asettanut melko suuret tavoitteet, sillä haluaisin päästä eroon 10 kilosta ensi vuoden aikana. Hieman jo kauhistuttaa kuinka paljon tämä tulee tuottamaan tuskaa, mutta toivon että suuren tahdonvoimani avulla tästäkin haasteesta selvitään kunnialla.

Tavoitteet Hertalle:

Noin 1 kg laihduttaminen

Suomen muotovalion arvo

Canicross harrastesarjan kisa

Tavoitteet Hipulle:

Paluu näyttelykehiin
Rop- tai vsp-veteraani tulos näyttelystä

Tavoitteet itselleni:

Terveelliset elämäntavat
Noin 10 kg laihduttaminen
Juoksuharrastuksen jatkaminen (ja canicrossin harrastesarja)

 

 

Millaisia tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

Lue lisää

Hipun paluu kehään

Tänään se tapahtui, nimittäin Hipun palaaminen kehään kahden vuoden tauon jälkeen. Ja voin kyllä sanoa, että jännitti aivan kamalasti! En oikein tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun mätsäriin ajaessa mahaan sattui ja kehässäkin vielä jalat meinasi täristä.

Muistikuva siitä, että Hippu osaa käyttäytyä muiden koirien keskuudessa paremmin kuin Hertta, piti onneksi paikkansa. Päästessämme mätsäripaikalle, Hippu haukahti pari kertaa yhdelle mustalle koiralle, mutta muuten se ei välittänyt mitään toisista koirista. Ei se edes lämmennyt kahdelle muulle bedlingtonille, jotka olivat myös paikalla. Hauska kyllä näin huomata eroja omissa koirissaan. Siinä missä Hertta menisi heti innoissaan rotutoverinsa luo, Hippu vaan katsoo välinpitämättömästi. Hippua ei myöskään koko esiintyminen kiinnosta samalla tavalla kuin Herttaa, mille mikä tahansa yhdessä tekeminen mun kanssa on maailman hauskinta. Kotona kyllä Hipullakin oli vauhtia liikkeissä, mutta kehässä se oli mallia märkärätti.. Odotellessa omaa vuoroamme tein Hipun kanssa erilaisia temppuja ja yritin saada sitä innostumaan, mutta ei se vaikuttanut sitten mitenkään kehässä menemiseen. Pitäisi jotenkin siis keksiä, miten saisin Hipun innostumaan yhdessä tekemisestä.

 

Etukäteen oli tiedossa myös se, että Hippu voisi olla Antin perään, sillä se on näyttelyissäkin ollut isäni perään. Ja niinhän se Hippu etsi katseellaan Anttia, mutta onneksi sitä kiinnosti myös herkut sen verran, että sain sen huomion käännettyä aina takaisin itseeni. Seisominen meni ihan hyvin, vaikka Hippu on vaikea saada pysymään ryhdikkäänä. Edestakaisin liikkeet sujuivat kaikista parhaiten, Hippu meni reippaasti ja häntä heiluen. Kehän ympäri mennessä oltiin sitten se märkärätti, joka kanitti itseään kehän keskelle päin. Sininen nauha saatiin, mikä oli täysin odotettavissa. Nauhakehää ei tarvinnut kauaa odotella ja Hipunkin esiintyminen taisi ehkä himppasen verran jopa parantua. Nauhakehässä oli ainoastaan kuusi koiraa ja voi sitä ilon määrää kun me ei oltukaan niiden kahden pudotettavan koirakon joukossa! Lopulta Hipun esiintyminen riitti aina kolmannelle sijalle asti. Suuren ruusukkeen lisäksi palkintoina oli ainoastaan treeninameja ja jättimäinen, melkein 40cm pitkä luu. Treeninamit kyllä tulee tarpeeseen, mutta pitääkö pienten koirien kehässä palkinnoksi antaa isoille koirille tarkotettuja luita..? Kävin sitten vielä erikseen ostamassa Hipulle Mustista ja Mirristä palkintolelun, kun se on nykyään melkein leikkisämpi kuin Hertta.

Loppuun on vielä erikseen todettava, että on se Hippu vaan niin mahdottoman rakastettava vanhus, josta saan olla enemmänkin kuin ylpeä <3

Mitä mä näin isolla luulla teen?

Lue lisää

Match show ja Seinäjoki KV

Lokakuun alussa käytiin Hertan kanssa Seinäjoella Hau-Hau Champion Areenalla järjestetyssä mätsärissä harjoittelemassa halliolosuhteita. Halli oli ihanan avara ja valoisa, eikä Hertta ollut moksiskaan. Tuomarikin oli aivan mahtava, en muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä hyväntuulinen ja lämminhenkinen tuomari kuin tuolloin. Hertta esiintyi reippaasti ja saatiin punainen nauha kovatasoisesta parista huolimatta. Suuressa nauhakehässä Herttan tassuja alkoikin jo väsymys painamaan kun tuomari teki perusteellista työtä. Jännitys tiivistyi kun koirakoita pudottiin vähän kerrallaan. Juoksutettiin, seisotettiin ja taas pudotettiin. Pysyimme mukana ja pian koirakoita olikin enää neljä jäljellä. Lopulta meidän sijoitus olikin kolmas!  Oli se sitten tilannetajua tai omistajan mielentilaan reagoimista, niin kyllä ne koiratkin aina ymmärtää millon ollaan oltu hyviä. Hertta innoissaan laukkasi palkintojensa luo ja kantoi niiden joukosta löytyneen luutikun polleana ulos kehästä. Pokaalin, ruusukkeen ja luutikun lisäksi saimme 1,5kg Hau Haun pienen koiran kana-riisi napuroita ja saman firman lelun. Seuraavan kerran kun mennään joulukuun alussa mätsäriin niin onkin Hipun vuoro päästä kehään kahden vuoden tauon jälkeen!

Meidän mittakaavassa kulunut vuosi onkin ollut aika aktiivinen näyttelyrintamalla. Alunperin Limingan ryhmiksissä piti olla vuoden viimeiset kehäkäynnit, mutta innostuinkin vielä ilmoittamaan Hertan Seinäjoen kansainväliseen näyttelyyn. Turhan usein ei oo tullut eksyttyä kansainvälisiin kekkereihin, sillä Seinäjoen näyttely oli vasta toinen kansainvälinen meidän käymistä 28 näyttelystä... Hertta ei myöskään ole ennen ollut tuon mittakaavan hallinäyttelyssäkään.

Hertta kilpaili ainoana narttuna avoimessa luokassa ja puolalaistuomari Dorota Witkowska oli erittäin nopea. Arvostelutahti oli 14 koiraa 40 minuutissa, joten meinasi tulla kiire kun oma kehä alkoikin 20 minuuttia aikaisemmin kuin olin arvioinut. Onneksi kuitenkin kerkesin hyvin harjaamaan Hertan karvat ojennukseen ennen kehää, mutta ylimääräistä aikaa ei kyllä yhtään jäänyt. Tuloksena erittäin hyvä ja lievä harmitus, kun erinomaisella plus sa:lla olisi saanut varasertin ja -cacibin. Arvostelun sisältö ei kuitenkaan eronnut mitenkään ainakaan pu3 uroksen arvostelusta. No mutta tällaisiahan nämä näyttelyt ovat. Ja oli muuten meidän nopein näyttelyvisiitti ikinä kun tunnin kuluttua näyttelypaikalle saapumisesta olimme jo takaisin autolla :D

Seinäjoki KV 22.10.2016 AVO-EH AVK-1 tuomari Dorota Witkowska:  
Hyvä koko. Tyypillinen pää. Riittävän pitkä kaula. Oikea ylälinja. Riittävä rintakehä. Oikeanlainen liike & turkki.

 

Lue lisää

Tassua toisen eteen

 

 1 / Ilosena lenkille lähdössä, Hippukin olisi ollut lähdössä mukaan.

2/ Erään lenkin yhteenveto. Nopein aika lenkillä on ollut 18:25min

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt täällä melko vauhdikkaasti sillä löysin uuden harrastuksen itselleni, nimittäin canicrossin! En ikinä uskonut innostuvani tällä tapaa juoksemisesta, sillä aikaisemmin innostus on laantunut jo ensimmäisen juoksulenkin aikana ja homma on jäänyt siihen. Nyt kuitenkin olen viimeisen kolmen viikon ajan käynyt joka toinen päivä juoksemassa 2,5 kilometrin lenkin.

Kaikki lähti siitä kun jostain syystä keksin lenkille lähtiessä kaivaa 6 vuotta kaapin perällä viettäneen vetovyön ja vetonarun esille, jotka tuli hankittua hetken huumassa erään koiraleirin jälkeen. No ei muuta kuin Hertta narun päähän ja menoksi. Sanomattakin on varmaan selvää, että eihän siitä touhusta tullut oikein mitään. Hertta pääosin vaan ravasi naru löysällä ja itse yritin epätoivoisesti jaksaa hölkätä perässä edes sen kilometrin verran. Parin tällaisen yrityksen jälkeen vapautin Hertan väliaikaisesti vetokoiran hommasta ja päätin hoitaa ensin oman kuntoni kuntoon.

On kyllä mahtavaa huomata miten nopeasti sitä kehitystä oikeasti tapahtuu. Juoksen aina samaa reittiä, jotta pystyn matkan varrella vertailemaan aikaa ja tuntemuksia aikaisempiin lenkkeihin. Yhtäkkiä sitä huomaakin, että hei oon jo täällä asti eikä vieläkään tunnu pahalta! Pystyn nykyään jo nauttimaan juoksemisesta ja juoksulenkeistä onkin muodostunut mulle mahdollisuus arjesta irtautumiseen ja omaan rauhaan. Eikä sitä fiilistä lenkin jälkeen voi sanoin kuvailla kun on jaksanut pinnistää taas vähän lujempaa ja onnistunut parantamaan aikaa.

Ja musiikin lisäksi mun treenimotivaatiota nostattaa tietysti hyvät varusteet. Oon jo kauan aikaa tykännyt urheiluvaatteista ja nyt onkin hyvä tekosyy hamstrata niitä lisää. Tällä hetkellä oon aivan rakastunut mun talvijuoksutrikoisiin ja uuteen kokonaan heijastavasta kankaasta olevaan juoksutakkiin. Juoksukin kulkee aivan eri tavalla kun päällä olevat vaatteet tuntuvat ja näyttävät hyvältä.

Voisinkin tehdä ihan erillisen postauksen siitä millaisissa varusteissa canicrossataan, jos teitä kiinnostaa?

Lue lisää

RIP Rolle

 ✝ RIP Rolls-Royce "Rolle" ✝

9/2014-2/11/2016

Ensimmäinen akaattikotiloni Rolle siirtyi keskiviikkona paremmille salaattimaille. Löysin pojan syvälle kuoreensa vetäytyneenä ja haju kertoi ettei hunajakylpykään enää saisi toista heräämään.

Kevyitä turpeita ja hyviä salaattihetkiä sinne jonnekin Rolle

Lue lisää

2 x Liminka RN

 

Syyskuun puolivälissä pakkasimme auton ja otimme suunnaksi Oulun ja Äimäraution raviradan, sillä vuorossa oli kauan odotetut Limingan ryhmänäyttelyt. Ensimmäistä kertaa ikinä tehtiin yön yli kestävä näyttelyreissu ja mentiin kehään molempina päivinä. Hertta ei valitettavasti ollut aivan parhaassa mahdollisessa näyttelykunnossa valeraskauden takia, mutta sen ei annettu haitata hauskanpitoa.

Lauantaina ajoimme suoraan näyttelypaikalle, missä meitä odotti arviointi Markku Kipinän silmien alla. En muista milloin viimeksi olisi tuomari tehnyt yhtä tarkkaa työtä mitä Kipinä teki. Kaksi muuta bedlingtonia mitattiin, mutta ihme kyllä ei Herttaa, vaikka se on aivan rotumääritelmän alarajalla. Valeraskauden ohentamasta turkista tuli maininta, mutta onneksi sen aiheuttamasta turvotuksesta ei! Tulokseksi tuli odotetusti AVO-EH ja AVK-2, mutta kattava ja aivan Hertan näköinen arvostelu lämmitti mieltä. Erityisen onnellinen olen siitä, miten Hertta liikkui iloisesti häntä heiluen kehässä. Koiralla kuuluu olla hauskaa ja minusta se saa myös näkyä kehässä.

Liminka RN 17.9.2016 AVO-EH AVK-2 tuomari Markku Kipinä: Feminiinen, vahvarunkoinen, riittäväluustoinen narttu, jolla saisi olla hieman pidempi rintakehä. Luisu lantio. Riittävä ylälinjan kaari. Hyvälaatuinen, melko niukka karva. Riittävästi kulmautunut takaa. Melko pystyt lavat. Lyhyehkö kaula. Riittävät pään linjat. Purenta ok, alaleuka voisi olla hieman leveämpi. Hyvä pigmentti, tummat silmät, hyvät korvat. Häntä ok. Saisi liikkua tasapainoisemmalla askelluksella.

 

Näyttelypaikalta ajoimme reilun puolen tunnin matkan yöpaikkaamme Revonlahden Nesteelle. Vuokraamamme mökki sijaitsi huoltoaseman rauhallisella takapihalla, metsän reunassa. Ympäristö oli tosiaan rauhallinen, koiran ulkoilutusmahdollisuudet hyvät ja huoltoaseman palvelut (lue Kotipizza) aivan nurkan takana. Ja hintakin oli näin opiskelijabudjetille sopiva. Suosittelen kyllä lämpimästi muillekin koiran kanssa matkaaville, jos hotellimajoitus ei innosta.

Sunnuntai aamuna vielä hienosäädin Hertan trimmausta ennen näyttelypaikalle lähtemistä. Siivosimme ja luovutimme myös mökkimme ennen näyttelyä, sillä tarkoituksena oli aloittaa kotimatka sieltä suoraan. Tuomarina oli tällä kertaa tsekkiläinen Robert Kubes, joka oli miellyttävä herrasmies aurinkolaseista ja purkan jauhamisesta huolimatta. Pidin tuomarin tavasta pyytää edes takaiset liikkeet heti yhdessä esitettyjen liikeiden jälkeen ennen yksilöarvosteluja. Tuomari juoksutti muutenkin yllättävän paljon ja kilpailuluokassa liikkeet esitettiinkin sekä yhdessä että yksin. Kuten ylläolevasta kuvasta voitte päätellä niin toisen päivän tuloksena oli upeasti AVO-ERI AVK-2 SA PN2 VASERT! Mahtava päätös hyvälle reissulle ja pitkästä aikaa saatiin myös kotiin viemisiä. Perinteen mukaan Hertta sai omaksi palkinnokseen uuden lelun ja herkkuja myyntikojusta.

Liminka RN 18.9.2016 AVO-ERI AVK-2 SA PN2 VASERT tuomari Robert Kubes: 

Female head. Good expression. Good neck. Good chest. Good coat. Very good angulation. Moves well

Lue lisää

Kertaus kesään

Kesä meni ohitse heittämällä. Töitä paiskottiin urakalla huhtikuun lopusta elokuun loppuun. Blogi oli hiljaiselolla ja koko kesän aikana ilmestyi ainoastaan neljä postausta. Mutta ymmärrettävästi vähäisille vapaapäiville löytyi muutakin tekemistä kuin läppärin äärellä istuminen. Lomaa meillä oli ruhtinaallisen viikon verran, joka vietettiinkin viime viikolla. Tällä viikolla alkoikin sitten koulu ja erikoistumisopinnot. Vapaa-ajan puute tulee varmasti vaivaamaan myöhemminkin, sillä erikoistumisvuosi on rankin vuosi koulussa.

Koirarintamallakin kesä oli melko hiljainen. Hippu täytti 8-vuotta ja se sai nauttia kotikoiran roolista sillä välin kun Hertan kanssa käytiin parit näyttelyt ja mätsärit. Näyttelyistä löytyy hieman juttua täältä, mutta mätsäreistä ei tullu edes kirjotettua tänne kun niistä ei sen kummempaa menestystä tullut. Hertta joutui elokuussa myös ensimmäistä kertaa hammaskivenpoistoon. Itse toimenpide sujui ilman ongelmia ja hampaat olivat hyvässä kunnossa.

Ensi viikolla onkin edessä sitten Hertan 5-vuotis synttärit sekä Limingan ryhmänäyttelyt, jotka tosin siirrettiin Oulun Äimäraution raviradalle suuren osallistujamäärän vuoksi. Bedlingtoneja on molempina päivinä kehissä 4 kappaletta. Kaukauset haaveet valioitumisesta kyseisenä viikonloppuna on nyt entistä kaukaisempia, sillä lauantain tuomariksi vaihtui Markku Kipinä. Jotenkin on kutina ettei Hertta miellytä tätä tiukkaa liiketuomaria tarpeeksi.. No viikon päästä ollaan sitten viisaampia!

Lue lisää

Mitä mukaan koiranäyttelyyn?

 

Koirarodusta ja omistajasta riippuen koiranäyttelyyn mukaan pakattavat tavarat vaihtelevat suuresti. Joillekin riittää näyttelykirjeessäkin mainitut perusedellytykset ja toiset taas pakkaavat koko omaisuutensa mukaan. Seuraavaksi kurkistetaankin mitä meidän näyttelyvarustukseen kuuluu pienten kommenttien kera!

1. Rokotus- ja rekisteritodistus

Nämä sujahtavat reppuun heti ensimmäisenä ja niiden mukana olo tulee tarkastettua aika monta kertaa. Nykyään paperit kulkevat kätevästi uuden näyttelykansion välissä, jolloin ne pysyvät siistinä eivätkä katoa.

2. Numerolappu ja sen pidike

Numerolappu ja sen pidike tulee pakattua yleensä heti toisena mukaan. Myös näyttelykirje aikatauluineen tulee usein tulostettua samalla numerolapun kanssa ja pakattua mukaan, vaikka kyseiset tiedot löytyvät näyttelyn sivuilta. Numerolapun pidikkeenä meillä toimii 7 vuotta sitten näyttelyistä ostettu pidike, jolla numerolapun saa kiinni paidan helmaan.

3. Näyttelyhihna

Myös näyttelyhihna on melko oleellinen osa näyttelyvarustusta. Meidän luottohihnana on toiminut Rescon vahapintainen, säädettävä näyttelytalutin jota olen tuunannut helmillä. Mätsäripalkintona saadun punotun näyttelyhihnan käyttöönotto odottaa edelleen sopivan kaulapannan löytämistä. Tällä hetkellä sen kanssa on valkoinen puolikuristava panta, joka on aivan liian kirkas väriltään ja erottuu näin Hertan turkista.

4. Turkinhoitovälineet eli trimmaussakset, kampa sekä karsta

Turkinhoitovälineet ovat melko pakollisia turkkirotuisen koiran kanssa. Näistä ilman kampaa ja karstaa en pärjäisi, sillä niiden avulla viimeistelen turkin ennen kehään menoa. Trimmauksen pyrin aina suorittamaan niin, ettei enää näyttelypaikalla saksiin tarvitsisi koskea. Silti ne sakset on hyvä olla varulta mukana, sillä yleensä aina huolellisesta trimmauksesta huolimatta jostain kohdasta nousee ylimääräinen karvatupsu esiin mikä pitää eliminoida.

5. Herkkuja 

Ilman herkkuja me ei lähdetä mihinkään, vaikkei niitä kehässä syöttämällä syötetä koiralle. Ykkösvalinta näyttelyherkuksi on porsaan sydän tai kieli, joka keitetään ja paloitellaan näyttelyä edeltävänä iltana.

6. Vesikuppi ja vesipullo

Vaikka Hertta on huono juomaan reissussa, niin pakkaan silti aina sille mukaan vesikupin ja vettä. Varsinkin helteellä on tärkeää huolehtia koiran riittävästä veden saannista. 

7. Kakkapusseja

Ulkoilutan aina Hertan ennen matkaan lähtöä sekä ennen näyttelyalueelle menoa. Silti vahinkoja voi sattua ja on hyvä varautua niitä varten. Yleensä näyttelypaikoilla on ilmottautumisen yhteydessä jaossa myös kakkapusseja, mutta vastuullinen (ja hyvä muistinen) koiranomistaja pitää niitä aina mukanaan.

8. Talouspaperia ja tassupyyhe

Ikinä ei tiedä mihin itsensä, tai mihin koira itsensä sotkee. Siksi onkin hyvä varautua talouspaperilla ja pienellä pyyhkeellä, joilla voi mahdolliset sotkut edes yrittää putsata.

9. Makuualusta tai häkki

Koiralla voi olla mukavampaa kun on joku oma paikka missä olla, oli se sitten makuualusta tai häkki. Meillä mukaan tarttuu jostain syystä nykyään helpommin makuualusta, vaikka häkki tarjoaisi oman rauhan lisäksi myös suojan säältä. Ensi kerralla voisi kyllä pitkästä aikaa ottaa meidän muoviboksin mukaan.

10. Retkituoli

Ja jos koiralle on oma lepopaikka niin sellainen on hyvä olla myös omistajalla. Jos kehä on myöhässä tai jos on kunnia odottaa ryhmäkehään pääsyä, on mukava päästä oikasemaan myös omia jalkoja. Pieni kolmijalkainen retkijakkara on kevyt ja se kulkee helposti mukana myös repun sisällä.

11. Sateenvarjo

Suomen säästä ei ikinä tiedä, joten sateenvarjon on hyvä olla mukana. Ja jos onnellisesti säästyy sateelta, niin sateenvarjo on myös hyvä suoja auringon paistetta vastaan!

12. Kamera

Kamera lähtee aina mukaan, jos on seuralainen mukana jolle kameran voi iskeä käteen kehän ajaksi. Ennen omaa kehävuoroa kannattaa testata kameran asetukset, että ne on oikeat vallitseviin olosuhteisiin ja varmistaa että kuvaaja osaa myös käyttää kameraa.

13. Käteistä rahaa

Käteistä tarvitaan mahdolliseen parkkimaksuun, luetteloon ja pääsylippuun. Harvoin kyllä itse ostan luetteloa, sillä bedlingtonien parissa piirit on niin pienet, että osallistuvat koirat tietää jo etukäteen. Vaikka useimmissa myyntikojuissa on nykyään maksupäätteet ja mahdollisuudet korttimaksuun, niin kannattaa silti myös mahdollisiin ostoksiin varata hieman käteistä. Ainakin sen verran kolikoita, että pakolliset metrilakut saa ostettua!

Turkkirotuisen "himoharrastajan" listalta tietenkin löytyisi vielä trimmauspöytä, mutta itse olen sen verran laiska etten jaksa sitä raahata mukanani. Meillä viimeistely jää yleensä aina pelkkään turkin suoraksi karstaamiseen ja pystyyn kampaamiseen ja kyseiset toimenpiteet tulee sujuvasti hoidettua myös maassa tai häkin päällä. 

Mitä teidän näyttelyrepuistanne löytyy?

Lue lisää

Päivitystä kalustoon

Saanen esitellä uuden rakkauteni kohteen; kauan kuolattu Canon EOS100D kamera. Olihan se ehkä jo aikakin päivittää kuvauskalustoa sillä edellinen kamerani Canonin 1000D oli vuodelta keppi ja kirves. Kiitos kuuluukin siis vanhemmilleni, jotka auttoivat toteuttamaan pitkän haaveiluni ostamalla kameran mulle syntymäpäivälahjaksi! Tänään pääsin testailemaan kameraa ensimmäisen kerran ja ei voi kyllä muuta kuin tykätä. Toivottavasti blogikin tästä virkistyy kun saan laadukkaampia kuvia koristamaan postauksia. Mutta nyt pidemmittä puheitta muutama kuva testikerralta:

 

      

Neuvoja kaivataan! 

Lataatteko muut kuvanne suoraan bloggeriin vai jonnekkin muualle? Omasta mielestäni nämä kuvat ovat nyt paljon sumeampia ja heikkolaatuisempia kun ne tänne latasin. Eli poistuuko ongelma lataamalla kuvat muualle vai harittaako vaan mun silmät :D

Lue lisää

Elävien kirjoissa

 

Mihin kaikki aika katoaa? Viimeiset pari kuukautta on mennyt vauhdilla ja kohta koko kesäkin on jo ohi. Tänä aikana on kerennyt olemaan parit näyttelyt, Hertan silmätarkastus sekä Hipun 8-vuotis syntymäpäivä. Blogin päivittäminen on ollut niin monesti mielessä, mutta aina tulee jotain muuta eikä aikaa tai jaksamista ole istahtaa koneen äärelle. Esimerkiksi lauantaina suunnittelin koko päivän blogin päivittämistä, mutta iltanavetan aikana hieho alkoi poikimaan ja navetalta pääsin pois vasta puoli yhdeksältä illalla. Ei paljon enää sen jälkeen jaksanut avata konetta!

Mutta nyt palataan pari kuukautta taakse päin toukokuuhun, joka piti sisällään kaksi ryhmänäyttelyä sekä silmätarkastuksen, missä Hertan silmät todettiin toistamiseen terveiksi. 

Ensimmäinen näyttely oli 15.5 Nurmossa ja tuomarina oli Kimmo Mustonen. Sää oli kolea, mutta tuomari oli mukava ja ensimmäistä kertaa ikinä Hertta heilutti häntää kehässä ollessaan. Tuloksena erinomainen ja avoimen luokan voitto seuraavanlaisella arvostelulla:  

Erittäin hyvän tyyppinen narttu. Hyvä koko ja mittasuhteet. Purenta ok. Hyvälinjainen pää. Hyvät silmät ja ilme. Kookkaat korvat. Hyvä kaula. Seistessä varsin hyvä ylälinja. Riittävästi kulmautunut. Vahva runko. Hyvä karvanlaatu. Häntä nousee liikkeessä. Miellyttävä luonne ja esiintyminen. AVO-ERI AVK-1 

Toinen näyttelyistä oli 29.5 Keuruulla ja tuomarina tällä kertaa Veli-Pekka Kumpumäki. Kehään tullessamme tuomari kertoi juuri kehuneensa kehäsihteerille, että harvoin tälläisiä (turkin väri) koiria näkee muualla kuin Englannissa. Eihän sitä voinut kuin hymyillä, mutta hymy hyytyi tuomarin käsien tavoittaessa Hertan kyljet. Koira oli liian pulska Kumpumäen mieleen. Pienestä suuresta pulleudesta huolimatta saatiin arvosanaksi erittäin hyvä ja mukava arvostelu:

Sopivan kokoinen, hyvät mittasuhteet. Upea turkkinen ja värinen nartu, joka tänään valitettavasti aivan liian tuhdissa kunnossa. Sopiva luusto. Pitkä, hyväilmeinen pää. Hyvä pigmentti. Hyvä rintakehä. Hieman niukat etukulmaukset. Ylälinjassa hyvät kurvit. Lantio voisi olla pidempi. Hieman kinnerahtaat takaliikkeet ja turhan leveät edestä. Painonvartioihin! AVO-EH AVK-1

En voi lopettaa kyllä nauramista tuolle kehotukselle painonvartioihin, on varmaan kyllä ollut kehäsihteerilläkin hauskaa kun tuomari on tuon sanellut :'D No Hertan laihdutusoperaatio jatkuu edelleen, vaikka onhan tuo saanut samalla kuntoluokalla myös sertin Tuusniemeltä ja erinomaisen Nurmosta. Ehkä Hertta vielä joskus olisi sellaisella kunnossa, että sen kehtaisi kolmannen kerran näyttää Kumpumäelle, sillä harva tuomari nimittäin tuntuu enää arvostavan bedlingtonien oikeanlaista turkkia. 

Nyt on blogihiljaisuus rikottu ja toivottavasti jatkossa löytyisi aikaa paremmin kirjoittamiseen. Pari postausideaakin olisi takataskussa odottamassa, joten pysykää kuulolla!

Lue lisää

Sekalaiset kuulumiset

Viimeisen postauksen jälkeen onkin tapahtunut taas paljon. Koulu loppui tältä keväältä ja kesätyöt alkoivat.  Vielä en koulusta kuitenkaan täysin eroon ole päässyt, sillä kasa tekemättömiä tehtäviä odottaa tekijäänsä. Jostain kun löytäisi motivaation ja jaksamisen viimeiseen puristukseen niin voisi hetken huojahtaa ennen kuin kesäjakson tehtävät ja syksyn erikoistumisopinnot painavat päälle. 

Koulun lopun ja kesätöiden alun välissä kerkesimme lomailemaan lyhyen pätkän Keski-Suomessa. Viikko piti sisällään kaikkea mökkikauden avauksesta mätsäröintiin Hertan kanssa. Lisäksi mulla oli tarkoitus ottaa mukaan varusteet verijälkien tekoa varten, mutta tietenkin ne unohtui kotiin kun lähdimme Keski-Suomeen! Harmitti niin paljon, mutta loppujen lopuksi koko viikon satoi sen verran jäätävästi, että tuskin sitä metsään olisi tullut mentyä vaikka varusteet olisivat olleet matkassa. Viime jäljistä kun kuitenkin on helposti yli vuosi aikaa, niin ei olisi ollut reilua koiria kohtaan laittaa ne heti pitkän tauon jälkeen sateen laimentamille jäljille.

Mutta sitten siihen mätsäriin, joka järjestettiin taas Jyväskylän Kodin Terran parkkipaikalla. Ja aivan kuten kuukausi takaperin, myös tälläkin kertaa vettä satoi reippaasti. Koko odotteluaika kului siis auton suojissa ja vasta kymmenen minuuttia ennen kehien alkua uskaltauduttiin sateenvarjon alla ulos. Hertta on kyllä aivan valtavasti tsempannut käytöstään muiden koirien keskuudessa! Edelleenhän Hertta on se joka vastaa jos jossain haukutaan, mutta se ottaa pyydettäessä kontaktia eikä enää autosta ulos tultuaan kilju ja hauku kaikille ja kaikelle. Nähtävästi siis ahkera mätsäreissä ravaaminen on tuottanut tulosta! Itse suoritus kehässä meni hyvin, vaikka seisominen oli taas alussa Hertasta vastenmielistä sen kaiken märkyyden keskellä. Saatiin kuitenkin punainen nauha ja melko suuressa nauhakehässä koiran väsymyksestä huolimatta irtosi hienosti vielä neljäs sija! Näillä eväillä onkin hyvä lähteä sitten 15. päivä Nurmon ryhmänäyttelyyn ;)

Jyväskylä 20.4. PUN4

Kesätöitä on nyt viikko takana ja kiirettä on pitänyt! Ollaan siis Antin kanssa samalla lypsykarjatilalla töissä. Itse vastaan pääosin nuorkarjasta ja niiden hoidosta, mutta töitä riittää myös lypsylehmien parissa. Asutaan tämä kesä tosiaan tilan pihapiirissä olevassa omakotitalossa, sillä työmatkoihin muuten kuluisi neljä tuntia päivässä kun työpäivät ovat kaksiosaisia. Kovin tarkasti ja tunnistettavasti en tule tilasta kertomaan tai kuvia ottamaan tilan yksityisyyden suojaamiseksi, mutta joitakin kuvia mahdollisesti myös täällä silloin tällöin vilahtelee!

Lue lisää

Aina ei natsaa

Viime viikolla tilatusta ja tällä viikolla saapuneesta paketista paljastui kirsikan väriset Hurtta Active valjaat. Karvaasti oli kuitenkin todettava, että valjaat eivät malliltaan sopineet kummallekkaan koirista ja ne oli palautettava. Hertalle etujalkojen välistä menevä keskiosa oli aavistuksen liian leveä. Ehkä keskiosa olisi muotoutunut ajan kuluessa sopivaksi, mutta se ei olisi poistanut sitä, että valjaat myös selvästi rajoittivat etuliikkeitä. Hipulle valjaat olisivat muuten olleet sopivat, mutta etuosa hankasi kaulaa. No ei voi mitään, koirien hyvinvointi kun kuitenkin menee aina ulkonäön edelle. Valjaiden metsästys jatkuu ja taidankin hoitaa hankinnan jossakin liikkeessä paikan päällä, niin saa ainakin kerralla sopivat valjaat. Alla kuitenkin muutama kuva, mitkä otin Hertasta valjaiden sovituksen yhteydessä.

Lue lisää

Uusi ulkoasu!

 

Blogi on saanut kevään kunniaksi uuden raikkaan ulkoasun, josta kiitos kuuluu Idalle ja Graphique GW:lle!

Mitä te pidäte uudesta ulkoasusta?

Lue lisää

Varusteurheilijan haaveita

 *Postausta ei ole toteutettu yhteistyössä kenenkään kanssa, vaikka tekstissä esiintyy linkkejä yrityksien sivuille* 

Aina löytyy jotain mitä olisi aivan pakko saada. Useinmiten uudet hankinnat eivät ole tarpeellisia, sillä kaapit pursuaa jo ennestään käyttökelpoisia tavaroita. Mutta tämä uusi olisi niin kivan värinen ja paljon paljon parempi kuin nykyinen. Onko tuttu tunne?

Itse tunnistan itseni varusteurheilijaksi. Saan aina valtavasti motivaatiota tekemiseen uusista varusteista ja tavaroista. Minkään tietyn merkin kannattajaksi en ilmoittaudu, vaan ostan aina sen mikä eniten miellyttää silmää ja rahapussia. Suurin seikka joka vaikuttaa jonkun haluamiseen tai ostamiseen onkin tuotteen väri. Joku on siksi pakko saada, koska se sopisi täydellisesti yhteen jo olemassa olevien tavaroiden kanssa.

Monesti ostokäyttäytymiseen vaikuttaa vahvasti myös muiden ihmisten mielipiteet. Koirapiireissä ei taida olla niin suurta kinaa eri merkkien paremmuudesta kuin hevospiireissä, missä tiettyjen merkkien käyttäjät leimataan heti. Jokaisella kuitenkin on oikeus ostaa ja käyttää mitä haluaa. Esimerkiksi treeniliivin voi omistaa vaikkei intohimoinen tokoharrastaja olisikaan, jopa multa löytyy treeniliivi kaapista! 

Seuraavana olisikin muutamia varusteita, jotka ovat tällä hetkellä haaveissani:

 

Nordwand ulkoiluhousut | Hurtta Lifeguard säärystimet | Hurtta Active valjaat | Hurtta Lifeguard Dazzle valjaat | Alac jälkiliina

En omista ollenkaan ulkoiluhousuja, joten ruotsalaisen Fritidsfabrikenin sivuilta löytyvät Nordwand housut olisivat oikeasti tarpeelliset! Näitä housuja saa 85 eurolla ja värivaihtoehtoja on vaikka muille jakaa. Itse olen rakastunut kuvan lilaan ja toiveissa olisi saada housut syksyn kurakeleille.

Myös Hurtan Lifeguard säärystimet tulisivat todelliseen tarpeeseen. Ostin itselleni viime jouluna Haltin goretex ulkoilukengät ja nopeasti tuli huomattua, että muuten niin täydellisten kenkien matalasta varresta johtuen loskakeleillä kävellessä sukat kastuvat. En tiedä kuinka jalkojani oikein nostelen, mutta kävellessäni kenkien pohjista lensi kengän varren ja housujen lahkeiden välistä loskaa sukilleni. Kyseisiä säärystimiä löytyy niin oranssina, keltaisena kuin pinkkinä hintaan 39,90e. Haluamaani keltaista väriä löytyy esimerkiksi Kotieläintarvikkeelta Seinäjoelta, missä niitä olenkin paikan päällä käynyt hypistelemässä. Ehkäpä nämäkin saapuisivat ilahduttamaan syksymmällä kun on taas pimeää ja märkää (ja rahaa..).

Valjaat ovat sarjassamme "eivät ole tarpeelliset, mutta koska mä haluun niin pakko saada".  Haaveilen noita kirsikan värisiä Hurtta Active valjaita arkivaljaiksi molemmille koirille. Huomioväriset Hurtta Lifeguard Dazzle valjaat puolestaan olisi aivan täydelliset Hertalle jälkivaljaiksi. Joo tiedän, ettei olla varmaan pariin vuoteen mejäilty, mutta on meillä tarkoitus vielä jatkaa kokeisiin asti! Ehkä nää uudet valjaat antais motivaation tarttua itteään niskasta kiinni ja sopia verijälkitreenit kasvattajan kanssa? Petenkoiratarvikkeelta Hurtta Active valjaat alkaen 34,90e ja Mustista ja Mirristä Dazzle valjaat alkaen 39,90e. Mustista ja Mirristä ostaessa voisinkin hyödyntää sen mätsärin numerolappuna olleen 5 euron etukupongin..

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä ihanan keltainen jälkiliina! Samaa sarjaa valjaiden kanssa, eli ei oikeasti tarvetta mutta pakko saada. Tiedostan kyllä että mulla on itseasiassa jo kaksi jälkiliina, oranssit 5 metrin ja 10 metrin pituset nailonnauhaliinat. Mutta kun tää keltanen sopis niin hyvin sitten noihin uusiin jälkivaljaisiin, eikö niin? Ja onhan nyt tollanen pyöreä luonnonkuminen liina ammattimaisespi kuin 1,5 cm leveä nailonliina, vai mitä? Kuvassa olevaa Alacin keltaista jälkiliina myydään esimerkiksi Petenkoiratarvikkeella 25,95e.

Tunnistaako kukaan muu itseään varusteurheilijaksi? Entä mikä sinulle on tärkeää ostopäätöstä tehtäessä? Onko se tuotteen väri, hinta vai merkki tai kenties nämä kaikki?

P.S. Yksi varuste yllä olevasta kuvasta lähti tällä viikolla tilaukseen. Arvaatko mikä se on, ennen kuin esittelen sen ensi viikolla blogissa?

Lue lisää

Match shown täyteinen pääsiäinen

 

 

Viime postauksesta onkin taas kulunut luvattoman paljon aikaa. Lukukausi loppuu kolmen viikon kuluttua, joten tällä hetkellä tehtävä- ja tenttisuma on melkoinen. Nyt pääsiäisenäkin oli tarkoitus tehdä tehokkaasti koulutehtäviä, mutta löysinkin itseni Hertan kanssa kaksista mätsäreistä. Se siitä ahkerasta opiskelusta!

Tarkoituksenani oli treenata Hertan kanssa käyttäytymistä kehän ulkopuolella, sillä Hertta on melko innokas haukkumaan näyttelypaikoilla. Kenties näyttelyissä itse jännitän huomaamattani, sillä nyt molemmissa mätsäreissä Hertta käyttäytyi meidän mittapuulla nätisti. Varsinkin sunnuntaina sain pidettyä Hertan mielenkiinnon itsessäni muiden koirien sijaan. Jonkilainen työvoitto siis!

Kehässä puolestaan halusin pitää ainoastaan hauskaa yhdessä Hertan kanssa. Joten ei siis ylenpalttista asettelua seisomaan, vaan annoin Hertan seisoa jalat vähän missä sattuu. Varsinkin kun pohjat oli välillä mitä olivat, niin kivempi se on antaa koiran asettaa tassunsa siihen missä tuntuu parhaimmalta. Luultavasti myös oma rentous välittyi koiraan, sillä liikkeissä Hertta ei hakenut katsekontaktia vaan kulki kauniisti katse eteenpäin. Vielä kun joku kertoisi miten sen hännän saisi pysymään liikkeessä alhaalla niin olisin kiitollinen...

Jyväskylä 26.3. PUN - ei sijoitusta

Ensimmäinen mätsäri oli siis  lauantaina Kodin Terran parkkipaikalla Jyväskylässä. Keli oli kirjaimellisesti melko jäätävä, räntää ja vettä satoi suurimman osan ajasta. Onneksi saimme auton aivan kehän viereen parkkiin, joten Hertta sai odottaa kehien alkamista kuivassa ja lämpöisessä. Kehässä Hertta liikkui tosi kivasti ja sen katse tosiaan pysyi eteenpäin. Seisominen oli sitten paljon vastahakoisempaa, taisi märkä ja hiekkainen asfaltti inhottaa pientä neitiä sillä välillä seisottiin pelkästään kolmella jalalla. Saatiin kuitenkin punainen nauha, mutta nauhakehässä ei sijoitusta enää herunut. Pientä lohdutuspalkinnon sijaa toimitti numerolappuna ollut Mustin ja Mirrin etukuponki, joka oikeuttaa 5 euron alennukseen yli 40 eurolla ostettaessa.

Toinen mätsäri oli heti seuraavana päivänä Pyhähäkin koululla Saarijärvellä. Tällä kertaa kelikin suosi paremmin sillä aurinko paistoi ja oli melko lämmin.  Tuli tavattua pitkästä aikaa myös tuttuja, sillä myös Lotta osallistui Kiran kanssa mätsäriin.  Kehässä Hertta liikkui eiliseen tapaan taas kivasti ja seisominen onnistui paljon paremmin. Tällä kertaa tuloksena oli sininen nauha. Nauhakehässä meitä oli viisi, joista neljä sijoitettiin. Toivoin ainoastaan ettei tiputtaisi ainoana kuten meille on kerran aikaisemmin käynyt... Pikku hiljaa sijoituksia jaettiin ja lopulta jäljellä olikin enää Lotta ja Kira sekä minä ja Hertta. Täysin mun yllätykseksi meidät osoitettiin ensimmäiselle sijalle!
BIS-kehän alkua jouduttiin odottamaan jonkin aikaa ja Hertta kerkesikin hieman väsähtää siinä. Kehässä ei enää potkua riittänyt ryhdikkäästi liikkumiseen, mutta siitä huolimatta tuomarit valitsivat meidät kuuden koirakon joukosta neljänsiksi! Päivä ylitti täysin odotukseni niin Hertan käytöksen kuin menestyksen osalta, enkä voi olla kuin ylpeä tuosta pienestä neidistä.

Saarijävi 27.3. SIN1 & BIS-4

Palkinnoksi saimme ruusukkeiden ja pokaalin lisäksi aivan ihanan ja juuri meidän värisen Lilliputin näyttelyhihnan, pari pussillista napuroita herkkutikuilla höystettynä sekä niin suklaamunia kuin oikeita maalaismuniakin.

Lue lisää

Frisbeekoirat

Hiihtoloma on nyt lusittu ja tänään on opiskelujen pariin palattu takaisin. Loman aikana kävimme mummolassani pitämässä Hippua ja Herttaa vapaana pariin otteeseen ja näillä kerroilla koirien uudeksi hittileluksi nousi yllätäen frisbee! Koirista tuli otettua paljon kuvia ja tässä pieni osa niistä.  

Mikä näistä on sinun lempikuvasi? 

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Lue lisää