© Lotta Honkanen

lauantai 17. joulukuuta 2016

Yhteenvetoa ja tavoitteita

 

Vuosi alkaa olla pikku hiljaa paketissa ja on aika vetää yhteenveto kuluneesta vuodesta sekä asettaa tavoitteet ensi vuodelle. Ensimmäistä kertaa ikinä ilmoitan meidän tavoitteet julkisesti, joten toivattavasti tämä motivoi entistä enemmän niiden saavuttamisessa!

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa totesin, niin kuluneen vuoden aikana ollaan käyty aktiivisesti näyttelyissä ja mätsäreissä. Hertan kanssa kerettiin käydä kehässä yhteensä 12 kertaa, joista puolet oli mätsäreitä ja puolet virallisia näyttelyitä. Molemmissa menestyttiin varsin mukavasti. Mätsäreissä esiinnyttiin neljästi punaisen nauhan arvoisesti ja kahdesti sinisen nauhan. Sijoituksille asti pääsimme puolestaan kolmessa mätsärissä, parhaan sijoituksen ollessa BIS4. Virallisissa näyttelyissä meni paremmin kuin uskalsin edes kuvitella. Laatuarvosanat vaihtelivat tasaisesti erittäin hyvästä erinomaiseen ja sertifikaatin arvoiseen. Unohtumattomimpana tapahtumana tietenkin Hertan ensimmäinen serti Tuusniemeltä. Myös Limingan varaserti lämmitti mieltä, sillä erinomaisen ja sa:n saaminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys meille.

Hipun kanssa kävimme ainoastaan yhdessä mätsärissä, missä hienosti tuloksena SIN3. Kahden vuoden totaalisen esiintymistauon jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tästä.




Match showt Hertan kanssa:
26.3 Jyväskylä - PUN ei sijoitusta
20.4 Jyväskylä - PUN4
27.7 Seinäjoki - SIN ei sijoitusta
13.8 Jalasjärvi - PUN ei sijoitusta
8.10 Seinäjoki - PUN4

Match showt Hipun kanssa:






Näyttelyt Hertan kanssa:
15.5 Nurmo RN - AVO-ERI AVK1
29.5 Keuruu RN - AVO-EH AVK1
17.9 Liminka RN - AVO-EH AVK2
22.10 Seinäjoki KV - AVO-EH AVK1


  
Ja sitten niihin tavoitteisiin. Molempien koirien kanssa on tarkoitus kiertää aktiivisesti näyttelyitä ja alustavaa näyttelykalenteria onkin jo tehty. Hertta olisi tarkoitus saada muotovalioksi, mutta ennen kuin kehiin menoa voidaan edes harkita niin se täytyisi saada taas laihtumaan. Pari kuukautta sitten se oli ihan ok kuntoluokassa, mutta heti kun vuoden viimeiset näyttelyt oli käytynä nii tapahtui repsahdus... Onneksi ensimmäiset näyttelyt on vasta huhtikuussa, niin tässä pitäisi olla ihan hyvin aikaa toteuttaa laihdutuskuuri. Hipun viime näyttelyistä on puolestaan jo niin kauan aikaa, etten osaa yhtään arvella millaisia arvosteluja sieltä tulee. Tavoitteena (toiveena) olisi kuitenkin saada Hipusta edes kerran rop- tai vsp-veteraani. Hipun kanssa ei sitten muita tavoitteita olekkaan, mutta Hertan kanssa haaveilen canicrossin harrastesarjaan osallistumisesta. Pelkään suuresti, että tämä tavoite jääkin vaan haaveeksi, sillä en tiedä onnistunko tai kerkeänkö opettaa Hertalle vetämisen ennen syksyn kisoja. Ehkä parempi tavoite olisi edes yrittää opettaa sitä vetämistä? Itselleni olen puolestaan asettanut melko suuret tavoitteet, sillä haluaisin päästä eroon 10 kilosta ensi vuoden aikana. Hieman jo kauhistuttaa kuinka paljon tämä tulee tuottamaan tuskaa, mutta toivon että suuren tahdonvoimani avulla tästäkin haasteesta selvitään kunnialla.

Tavoitteet Hertalle:

Noin 1 kg laihduttaminen
Suomen muotovalion arvo
Canicross harrastesarjan kisa

Tavoitteet Hipulle:

Paluu näyttelykehiin
Rop- tai vsp-veteraani tulos näyttelystä

Tavoitteet itselleni:

Terveelliset elämäntavat
Noin 10 kg laihduttaminen
Juoksuharrastuksen jatkaminen (ja canicrossin harrastesarja)
 
 
Millaisia tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hipun paluu kehään


Tänään se tapahtui, nimittäin Hipun palaaminen kehään kahden vuoden tauon jälkeen. Ja voin kyllä sanoa, että jännitti aivan kamalasti! En oikein tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun mätsäriin ajaessa mahaan sattui ja kehässäkin vielä jalat meinasi täristä.

Muistikuva siitä, että Hippu osaa käyttäytyä muiden koirien keskuudessa paremmin kuin Hertta, piti onneksi paikkansa. Päästessämme mätsäripaikalle, Hippu haukahti pari kertaa yhdelle mustalle koiralle, mutta muuten se ei välittänyt mitään toisista koirista. Ei se edes lämmennyt kahdelle muulle bedlingtonille, jotka olivat myös paikalla. Hauska kyllä näin huomata eroja omissa koirissaan. Siinä missä Hertta menisi heti innoissaan rotutoverinsa luo, Hippu vaan katsoo välinpitämättömästi. Hippua ei myöskään koko esiintyminen kiinnosta samalla tavalla kuin Herttaa, mille mikä tahansa yhdessä tekeminen mun kanssa on maailman hauskinta. Kotona kyllä Hipullakin oli vauhtia liikkeissä, mutta kehässä se oli mallia märkärätti.. Odotellessa omaa vuoroamme tein Hipun kanssa erilaisia temppuja ja yritin saada sitä innostumaan, mutta ei se vaikuttanut sitten mitenkään kehässä menemiseen. Pitäisi jotenkin siis keksiä, miten saisin Hipun innostumaan yhdessä tekemisestä.

 

Etukäteen oli tiedossa myös se, että Hippu voisi olla Antin perään, sillä se on näyttelyissäkin ollut isäni perään. Ja niinhän se Hippu etsi katseellaan Anttia, mutta onneksi sitä kiinnosti myös herkut sen verran, että sain sen huomion käännettyä aina takaisin itseeni. Seisominen meni ihan hyvin, vaikka Hippu on vaikea saada pysymään ryhdikkäänä. Edestakaisin liikkeet sujuivat kaikista parhaiten, Hippu meni reippaasti ja häntä heiluen. Kehän ympäri mennessä oltiin sitten se märkärätti, joka kanitti itseään kehän keskelle päin. Sininen nauha saatiin, mikä oli täysin odotettavissa. Nauhakehää ei tarvinnut kauaa odotella ja Hipunkin esiintyminen taisi ehkä himppasen verran jopa parantua. Nauhakehässä oli ainoastaan kuusi koiraa ja voi sitä ilon määrää kun me ei oltukaan niiden kahden pudotettavan koirakon joukossa! Lopulta Hipun esiintyminen riitti aina kolmannelle sijalle asti. Suuren ruusukkeen lisäksi palkintoina oli ainoastaan treeninameja ja jättimäinen, melkein 40cm pitkä luu. Treeninamit kyllä tulee tarpeeseen, mutta pitääkö pienten koirien kehässä palkinnoksi antaa isoille koirille tarkotettuja luita..? Kävin sitten vielä erikseen ostamassa Hipulle Mustista ja Mirristä palkintolelun, kun se on nykyään melkein leikkisämpi kuin Hertta.

Loppuun on vielä erikseen todettava, että on se Hippu vaan niin mahdottoman rakastettava vanhus, josta saan olla enemmänkin kuin ylpeä <3

Mitä mä näin isolla luulla teen?