Tuusniemi RN 27.2.2016

05:30 - Herätys soi ensimmäinen kerran.

05:40 - Vääntäydyn ylös sängystä herätyksen soidessa toisen kerran. Väsyttää ihan pirusti ja mieluummin olisin jäänyt lämpöisen peiton alle. Yöunet oli jäänyt alle kuuteen tuntiin, sillä edellinen ilta oli venynyt myöhään.  Hertan trimmaamisen olin päässyt aloittamaan vasta joskus kasilta ja sen jälkeen oli itsekkin pitänyt vielä käydä suihkussa sekä katsella vähän tavaroita valmiiksi kasaan tätä aamua varten.

 

06:00 -  Aamupala on valmis ja käyn tökkimässä Antinkin hereille ja syömään. Samalla kun syön selailen kännykällä nettiä ja katson muun muassa Tuusniemen säätiedot sekä näyttelyn aikataulukirjeen uudelleen.

06:25 - Menen vaihtamaan vaatteita ja viime hetkenä päätänkin vaihtaa suunnittelemani jakkutakin lämpöiseen neuleeseen, sillä pelkään paleltuvani näyttelypaikan  kasvihuoneeseen.

06:32 - Lähden käyttämään Herttaa ulkona. Tytöllä on vauhti päällä ja se olisi halunnut jatkaa vielä pidemmällekkin.

06:45 - Nostan Hertan trimmauspöydälle. Tällä kertaa en jaksa panostaa ja föönata koiraa vaan tyydyn ainoastaan karstaamaan jalka- ja pääkarvat suoriksi. Leikkaan hieman poskista karvoja lyhyemmäksi, sillä ne oli jäänyt eilisessä trimmauksessa liian pitkiksi.

06:55 - Hertalle kourallinen napuroita aamupalaksi ennen lähtöä. Pakkaan myös äsken tarvitsemani karstan ja trimmaussakset reppuun ja tarkistan muistilistan avulla että kaikki tarvittava on mukana. 

07:02 - Auto starttaa ja matka kohti Tuusniemeä alkaa. Tarkistan pakkomielteisesti vielä kertaalleen että tärkeimmät eli rekkari, rokotustodistus, numerolappu sekä näyttelyhihna ovat mukana. 

9:05 - Pysähdymme huoltoasemalle pitämään vessatauon. Käytän Herttaakin ulkona, mutta se ei tee mitään. Yritän tarjota sille myös vettä, mutta muitakin näyttelyyn matkaavia on pysähtynyt samalle huoltoasemalle ja muut koirat vievät Hertan huomion.

9:45 - Perillä näyttelypaikalla. Talkooväki on ystävällistä ja meidät opastetaan parkkiin. Antti käy ilmoittautumassa toimistossa kun itse jään Hertan kanssa ulos odottamaan. Kävelytämme Herttaa ulkona ennen kasvihuoneeseen menoa, jotta se hieman rauhoittuisi.   
 
10:05 - Törmäämme Hertan kasvattajaan ja leiriydymme hänen kanssaan toisten bedlingtonien viereen. Lainaan häneltä luetteloa ja näen että kaksi vierasta bedlingtonia ovat urospentu sekä valionarttu. Narttujen serteistä kilpailee siis edelleen ainoastaan kaksi narttua, joista toinen on Hertta.

10:40 - Alan pikkuhiljaa laittamaan Hertan turkkia. Karstaan sen jalka- ja pääkarvat sekä leikkaan saksilla muutaman hapsottavan karvatupsun. Kampaan karvoja vähän pystyyn, mutta onneksi Hertan karva on

laadultaan sellaista että se pysyy muodossaan melkein itsestään eikä turkinlaittoon tarvitse käyttää paljon aikaa.

11:00 - Vaihdan Hertalle näyttelyhihnan ja kokeilen liikkeitä menemällä käytävällä muutaman kerran edestakaisin. Kampaan karvat vielä kerran pystyyn. Tajuan ettei vaatteissani ole herkkuja varten taskua, joten kehään on mentävä yhdellä herkulla kädessä. Teen samalla huomion, että hallissa on melkeinpä kuuma ja olisin helposti pärjännyt jakkutakilla missä ne taskutkin olisi ollut..

Bedlingtonien vuoro kehässä alkaa. Yritän parhaani mukaan pysyä rentona ja rauhallisena. Mitään tavoitteita ei enää ollut, edellisestä illasta asti olin harmitellut että varmasti tuttuun tapaan se EH tai H sieltä tulee. Ehkäpä tällä kertaa tälläinen käänteispsykologia toimikin..? Ensimmäisenä vuorossa ollut urospentu saa kunniapalkinnon ollen ROP-pentu ja junioriluokan uros saa puolestaan erinomaisen ilman sa:ta. Sitten onkin jo meidän vuoro astua kehään. Yleiskatsauksen tehtyään tuomari juoksuttaa meitä pari kertaa kehän ympäri, jonka jälkeen nostan Hertan pöydälle yksilöarvostelua varten. Tuomari on oikein mukava mies, hän käsittelee koiria lempeästi jutellen niille samalla. Pöydältä päästyämme menen kehän ympäri ja jään seisottamaan Herttaa tuomarin eteen maahan. Mahanpohjossa kipristelee enkä kuule tuomarin sanoja, joten en voi yhtään ennakoida millainen laatuarvosana meille annettaisiin. Hertta seisoo paikallaan kuin patsas. Tuomari pyytää menemään vielä kerran ympäri. Jännittää, sillä usein näiden liikkeiden jälkeen on huudettu erittäin hyvää tai hyvää ennen kuin edes olen saanut koiran seisotettua uudelleen. Nyt kuitenkin kerkeän seisottamaan Hertan uudelleen ennen kuin kehäsihteeri nostaa ilmaan punaisen lätkän ja huutaa erinomaisen. Hymy nousee väkisin korviin asti ja Herttaa vuolaasti kehuen siirryn kehän laidalle odottamaan kilpailuluokkaa. Näytän yleisössä seisovalle Antille hymyillen peukkua. Toinen nartuista saa erittäin hyvän ja tajuan että tulemme automaattisesti voittamaan kilpailuluokan ollen lähempänä sertiä. Kilpailuluokka on nopeasti ohitse ja jännitys tiivistyy kehäsihteerin kysyessä tuomarilta tuleeko SA. Tuomari vastaa myöntävästi! JES!! Epätodellinen fiilis valtaa jo tässä vaiheessa, sillä sertin saaminen on nyt varmaa. Hertta saa uudestaan hirmuisen kehuryöpyn rapsutuksineen kun siirryn kehän ulkopuolelle odottamaan valionartun arvostelua. Myös valionarttu saa erinomaisen ja sa:n. Parhaan nartun valinnassa jäämme odotetusti toiselle sijalle, mutta serti on silti meidän!

11:34 - Kehä on ohi ja otan heti ensimmäisenä äitilleni ja kaverilleni kuvan sertistä. Luen arvostelun läpi ja alan pakkaamaan kädet täristen tavaroita. Onneksi kanssakilpailijat muistuttavat hakemaan pokaalin toimistosta, muuten olisin sen unohtanut. Käymme lähtiessä myyntikojujen kautta, sillä täytyyhän Hertta palkita vielä erikseen. Mukaan tarttuu pussillinen kuivattua keuhkoa sekä fasaani vinkulelu. Itsellemme ostamme metrilakuja.

11:57 - Käyn hakemassa pokaalin toimistosta. Kysymykseen haluanko pokaalin vai kortin on äärimmäisen helppo vastata - ehdottomasti pokaali!

12:10 - Lähdemme ajamaan kotia kohti. Päivitän tuloksemme facebookkiin sekä tänne blogiin. Hypistelen ruusuketta ja käyn mielessäni kehän tapahtumia uudelleen läpi. Onko tämä varmasti totta, että me saatiin serti? Olo on onnellinen mutta epätodellinen.

15:05 - Vihdoin kotona ja pöydässä odottaa palkintokahvit pannukakun kera.

Tuusniemi RN 27.2.2016 tuomari Hans Almgren, Ruotsi - Heinäkengän Oneida AVO-ERI AVK-1 SA PN2 SERT

Feminine head, could be a bit more clean in throat. Well placed and carried ears. Compact with a typical roach over the loin. Well set hocks. Prefer a bit more angulated infront. Would like to see more coat on body. Even colour with a lighter color on head. Nice sidegate. A bit happy tail.