Näin trimmaan koirani osa 1: Trimmaushistoriani

Sain postaustoiveen trimmauksesta, joten päätin tehdä aiheesta ihan oman postaussarjan. Tämä ensimmäinen osa käsittelee historiaani trimmaajana.

Olen trimmannut bedlingtoneja pian 9 vuoden ajan. Aivan aluksi kun Hippu tuli meille, kävi kasvattaja sitä trimmaamassa ja tekemässä näyttelytrimmaukset. Pikku hiljaa kuitenkin aloin itsekin harjoittelemaan trimmaamista kasvattajan opastuksella. Oppiakseni mahdollisimman paljon, kävin jonkin verran myös kasvattajalla trimmaamassa hänen koiriaan. Kiitos siis hänelle mahdollisuudesta opetella trimmausta eri koirilla! Uskaltaisin sanoa, että jokainen osaa trimmatessa tuoda oman koiransa parhaat puolet esille, mutta asia vaikeutuu kummasti kun täysin vieras koira täytyisi trimmata. Itsekin olen nyt viime vuosina tottunut tekemään näyttelytrimmauksia ainoastaan Hertalle, joten hetken saa taas hakea Hipun kohdalla sitä parhainta mahdollisinta trimmausta sille.

Suurimmat ahaa-elämykseni trimmauksen osalta sain kuitenkin vasta 4 vuotta sitten järjestetyllä trimmauskurssilla, jonka piti eräs bedlingtonkasvattaja. Kyseisellä kurssilla opin aivan uuden tavan trimmata etuosan ja siitä lähtien se onkin kuulunut myös omiin tapoihini. Silloin ehkä syttyi myös kunnon kipinä trimmaamiseen ja tulin entistä kunnianhimoisemmaksi jos niin voisi sanoa. Perfektionistimaisia luonteenpiirteitä omaavana mikään ei ole terapeuttisempaa kuin viimeistellä trimmausta parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi. Haluan kuitenkin korostaa, että oma kunnianhimo ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle. Trimmauspöydällä seisominen tuntitolkulla on myös koiralle rankkaa, joten trimmaus ei saa kestää kohtuuttoman kauaa. Tarpeen vaatiessa voidaan pitää myös taukoja, jolloin sekä koira että trimmaaja saavat levähtää. Hyvän jäljen saaminen ei aina automaattisesti tarkoita järjettömiä trimmausaikoja, sillä kokemus lisää nopeutta ilman että trimmauksen jälki kärsii.

Nykyään käytän paljon aikaa muiden bedlingtonien näyttelykuvia katsellen ja pyrin sitä kautta kehittämään omaa osaamistani.  Yritän tunnistaa kuvista kuinka trimmaus korostaa kysyisen koiran hyviä puolia. Mietin kuinka trimmaus on toteutettu ja voisiko sama trimmaustyyli myös toimia omien koirieni kanssa. Ei niin onnistuneiden trimmauksien kohdalla puolestaan pohdin miten trimmaus on epäedullinen koiralle ja kuinka itse olisin trimmannut koiran. Tarkoituksenani ei siis todellakaan ole arvostella negatiivisesti epäedullisia trimmauksia vaan oppia niistä. Kaikki ovat aloittaneet jostakin (kuten alla olevista kuvista näkee) ja usein ei niin kauniin trimmauksen takana onkin koiran niukka turkki. Jos turkkia ei vain ole niin siitä on hyvin vaikea taikoa mitään eleganttia. Bedlingtoneilla varsinkin jalkakarvat ja korvatupsut ovat hitaita kasvamaan - ja samalla ne ovat usein myös eniten kuluvia karvoja.

Loppuun vielä arkistojen kätköistä kaivettuja trimmauskuvia vuosien varsilta. Voin vaan ihmetellä näin jälkikäteen, että miten tuolloin on voinut tosissaan luulla olevansa hyväkin trimmaaja. Voi häpeä sentään! 😂

Vuosi 2011 - Tämän kuvan kohdalla on kaikista suurin häpeä 😆 Trimmausta takana noin 3 vuotta. Koko trimmaus on hyvin epäsiistin näköinen. Koko runko on epätaisesti trimmattu, pään muoto on ruma, korvanlehti on epätasainen ja liian pitkäksi jätetty (mikäköhän terä mulla on oikein ollu käytössä..), etujalka kapenee alaspäin ja takajaloissa karvaa ei ole nimeksikään. Kaikista hauskinta on se, että tällä trimmauksella irtosi kuitenkin varaserti ihan suomalaisesta tuomarilta! 😂

 

Vuosi 2012 - Tässähän on ollut jo vähän yritystä. Korvanlehti on saatu lyhyeksi ja pään muoto on parempi, ylälinjaan on kuitenkin jätetty liikaa karvaa ja mahanalus olisi pitänyt ajaa pidemmälle kaljuksi. Jalat ovat ihan ok, vaikkakin karvaa niissä on niukasti. Trimmausjälki kokonaisuudessaankin näyttää melko tasaiselta. Kokonaisvaikutukseltaan trimmaus kuitenkin saa koiran näyttämään rungoltaan pyöreältä, vaikka sen pitäisi olla litteä.

Vuosi 2012 edelleen - Nähtävästi vuoden teemana on ollut liikaa karvaa rungossa. Muuten tämä trimmaus on yllättävän hyvä, mutta ensimmäisenä silmiin pomppaa liika karva eturinnassa - aivan järkyttävän näköinen. Myös ylälinjaan on jäänyt hieman liikaa karvaa. Päässä puolestaan voisi olla enemmän karvaa, varsinkin päälaella.

 

Vuosi 2013 - Aikaisemmin mainitun trimmauskurssin jälkeen otettu kuva ja sen kyllä huomaa edellisiin kuviin verratessa. Verratkaa vaikka tämän ja edellisen kuvan eturintaa! Tämä malli korostaa etukulmauksia paljon paremmin eikä anna vääristynyttä kuvaa eturinnasta. Päässä on edelleen hieman niukasti karvaa, mutta trimmausjälki on erittäin tasaista ja trimmaus on kokonaisuudessaan onnistunut.

Vuosi 2016 - Tässä viimeisin trimmaukseni. Kehitys on ollut suurta kaikkien vuosien ajan, mutta se tulee edelleen jatkumaan. Edelliseen kuvaan verrattuna tassujen trimmaustapa on muuttunut, mutta muuten tyyli on pysynyt samanlaisena. 

---------------------------------------------------------------------------

 Mitä mieltä olitte tästä postauksesta? 

Kommentteja ja kysymyksiä otetaan vastaan mielellään

Seuraava osa käsitteleekin sitten trimmatessa käyttämiäni välineita, joten pysykää kuulolla!

Näin trimmaan koirani osa 2: Trimmausvälineet 

(linkki seuraavaan osaan lisätty 17.2.2017)